— Leslie! sanoi hän kurottaen kätensä esiin.
Ensi kerran hän oli kutsunut Leslietä nimeltä. Mutta Leslien ojentama käsi oli kylmä, ja hän oli koko illan hyvin vähäpuheinen, jota vastoin Anna, Gilbert ja Owen juttelivat ja laskivat leikkiä kilvan — melkein kuten ennen. Ennenkuin Owenin vierailu oli päättynyt, poistui Leslie omaan huoneeseensa, lausuen muutaman anteeksipyynnön sanan. Owenin hilpeys oli poissa, ja hän sanoi pian jäähyväiset, poistuen alakuloisin ilmein.
Gilbert katsoi Annaan.
— Anna, mitä tämä kaikki merkitsee? Täällä on tekeillä jotakin, jota minä en ymmärrä. Koko ilma on tänään ollut sähkötettyä. Leslie istuu murhenäytelmän runottaren kaltaisena, Owen Ford koettaa näyttää iloiselta ja ylläpitää hilpeätä ja leikillistä keskustelua — mutta Leslie täyttää hänen mielensä. Ja sinä puolestasi näytät olevan pakahtumaisillasi salaiseen mielenliikutukseen, jota töin tuskin pystyt hillitsemään. Suusi puhtaaksi! Mitä salakähmäisyyttä täällä harjoitetaan, josta sinä koetat pitää herkkäuskoisen ja hyväluontoisen miehesi erillään?
— Älä nyt ole typerä, Gilbert, vastasi Anna aviovaimon suorasukaisuudella. — Mitä Lesliehin tulee, niin on hän mieletön pikku hölmö, ja sen minä totta totisesti saatan hänen tietoonsa.
Anna tapasi Leslien tuon pienen kodikkaan ullakkokamarin akkunan ääressä. Meren vahveneva ja heikkenevä kohina täytti koko huoneen. Leslie istui kädet ristissä kalpeassa kuutamossa — viehkeänä ilmiönä, jonka ryhdissä sentään oli syytöksen ja nuhteen ilme.
— Anna, sanoi hän hillityllä äänellä, — tiesitkö sinä, että Owen
Ford tulisi Neljään tuuleen?
— Tiesin kyllä, lapsukaiseni, vastasi Anna rohkeasti.
— Oi, olisit kertonut siitä minulle, huudahti Leslie kiihkeästi. — Jos olisin tiennyt sen, olisin lähtenyt tieheni — en olisi tahtonut jäädä tänne häntä tapaamaan. Sinun olisi pitänyt kertoa siitä minulle. Et ole menetellyt hienotunteisesti — Anna — etkä oikein.
Leslien huulet vapisivat — nähtävästi oli hermostunut itkukohtaus tulossa. Mutta Anna tyrskähti mitä sydämettömimpään nauruun, kumartui häntä kohden ja suuteli hänen ylöspäin kohotettuja, nuhtelevia kasvojansa.