— Joka päivä — muutoin minä käväisen häntä katsomassa, sanoi Anna. — En tiedä, mitä tekisinkään, jos minulla ei olisi Leslien seuraa, varsinkin nyt, kun Gilbert on niin kovassa työssä. Hänhän on tuskin kotona milloinkaan muulloin kuin pikkutunneilla. Pelkään, että hän rasittuu aivan liiaksi. Varsin useat niistäkin, jotka asuvat lahden toisella puolen, lähettävät noutamaan häntä, kun sattuu jokin sairaustapaus.
— Minun mielestäni he voisivat varsin hyvin tyytyä omaan tohtoriinsa, sanoi neiti Cornelia. — Ei silti, että voin sitä mitenkään paheksua, jos he kääntyvät jonkun toisen puoleen — hänhän on metodisti. Tohtori Blythen parannettua Allonbyn muorin luulevat ihmiset hänen voivan herättää kuolleita. En ihmettelisi, vaikka tohtori Dave olisikin hiukan kateellinen. Hänen mielestänsä tohtori Blythellä on aivan liiaksi paljon uudenaikaisia temppuja. "Aivan oikein", sanoin minä, "aivan uudenuutukainen sekin temppu oli, jolla hän pelasti Allonbyn muori raukan. Jos te olisitte hoitanut häntä, hän olisi saanut kuolla aivan omin neuvoin, ja sitten hän olisi saanut hautakiven ja siihen kirjoituksen, että Jumala armossaan oli nähnyt hyväksi kutsua hänet pois tästä murheen laaksosta." Minusta on niin hauska, kun saan puhua suuni puhtaaksi tohtori Davelle, sillä hän on niin monta vuotta pitänyt koko S:t Glenin valtansa alaisena ja hänelle on hyödyksi nähdä, että hänen menettelytapansa ovat hiukan muinaisaikaisia. Mutta tästä muistan erään seikan — eiköhän tohtori Blythe käväisisi katsomassa sitä suurta paisetta, jonka Dick Moore on saanut niskaansa. Leslie pelkää, ettei hän pysty sitä hoitamaan. Mutta sitä minä vain en käsitä, mitä Dick Moore oikeastaan tarkoittaa sillä, että hankkii itselleen paiseita — ikäänkuin hänestä ei olisi tarpeeksi vaivaa ilmankin.
— Ajatteles, — minä olen päässyt kovasti Dickin suosioon, sanoi Anna. — Hän seuraa minua kuin koira ja hymyilee kuin lapsi, kun katson häneen.
— Eikö se tunnu sinusta inhottavalta?
— Ei ollenkaan. Minusta Dick pahanen ei ole ollenkaan vastenmielinen. Minusta on häntä niin kovin sääli.
— Sinä et säälisi häntä, jos olisit nähnyt hänet pahalla päällä, jolloin hän keksii jos joitakin ilkeyksiä, sen saat uskoa! Mutta minua ilahduttaa, ettei hänen läsnäolonsa tuota sinulle pahoinvointia, sehän on suuri helpotus Leslielle. — Nyt hän saa lisää työtä, kun hänen täysihoitolaisensa tulee. Kun hän nyt vain olisi siivo mies! Sinä tulet tietysti pitämään hänestä — hän on kirjailija.
— Minusta on ihmeellistä, miksi ihmiset aina ovat niin varmoja siitä, että kahden ihmisen täytyy tuntea erityistä vetovoimaa toistensa puoleen siitä syystä, että he kumpikin toimivat kirjailijoina, sanoi Anna hiukan ivallisesti. — Jos seppä kohtaa toisen sepän, ei kukaan odota, että he heti syöksähtäisivät toistensa syliin siksi, että molemmat ovat seppiä.
Siitä huolimatta herätti Owen Fordin tulo Annan mielessä hilpeän uteliaisuudentunteen. Jos hän olisi nuori ja miellyttävä, voisi hän tuottaa paljon hauskuutta Neljän tuulen seuraelämään. Sukulaissieluja ei siellä toden totta kasvanut joka oksalla.