— Minä huusin vain yhden ainoan kerran, sanoi Davy ylpeänä. —
Puutarhani tuhoutui kokonaan, jatkoi hän surullisemmalla äänellä. —
Mutta Doran puutarhan kävi samoin, lisäsi hän sen näköisenä, että
tämä tosiasia tuotti lohdutusta hänelle itselleen.
Anna tuli juosten läntisestä vinttikamarista.
— Oi, Gilbert, oletko kuullut, mitä on tapahtunut? Salama iski Levi Boulterin vanhaan hökkeliin ylhäällä mäellä ja poltti sen poroksi perustuksiaan myöten! Ei ole tietystikään kaunista iloita sellaisesta asiasta, joka tuottaa omistajalle vahinkoa… Mutta sentään… Ja herra Boulter sanoo luulevansa, että meidän yhdistyksemme on loitsinut rajuilman tahallaan…
— Eräs asia ainakin on varma, sanoi Gilbert nauraen.
— Meidän pieni sanomalehtiuutisemme on mitä suurimmassa määrässä vahvistanut Abe sedän mainetta ilmanennustajana. Tällä seudulla tulee olemaan uusi ajanlaskuperuste — sen mukaan mitä tapahtui ennen Abe sedän rajuilmaa tai sen jälkeen… Olihan sentään ylen ihmeellistä, että se sattui juuri meidän määräämänämme päivänä… Tunnen itseni melkein hieman syylliseksi, ikäänkuin todellakin olisin manannut sen tänne… Mutta yhtä hyvin voimme silti iloita siitä, ettei tuo vanha talo enää ole paikallaan rumennuksena — mutta on kaikkea muuta kuin hauskaa ajatella vasta istutettuja puitamme… Ei kymmentäkään niistä ole säilynyt vahingoittumattomina.
— Ystäväiseni, ne me istutamme uudelleen ensi keväänä, sanoi Anna hyvin rauhallisena. — On ainakin yksi hyvä asia tässä maailmassa — voi aina luottaa siihen, että aikanaan tulee uusi kevät.
XXV.
HÄVÄISTYSJUTTU AVONLEASSA.
Eräänä lempeänä kesäkuun aamuna kaksi viikkoa Abe sedän rajuilman jälkeen Anna kulki hitain askelin Vihervaaran pihan poikki puutarhasta, kantaen käsissään kahta surkastunutta valkoisen narsissin vartta.
— Katsos, Marilla, sanoi hän surullisesti ja kohotti kukkiaan jokseenkin tuiman ja kiireisen näköisen naisen silmien eteen, jonka tukan ympärille oli kietaistu ruskea puuvillaesiliina ja joka oli menossa keittiöön kynitty kananpoika mukanaan — nämä ovat ainoat nuput, jotka rajuilma on säästänyt, ja nämäkin ovat sangen pahoin pideltyjä… Ah, kuinka mieleni on paha… Minä kun tahdoin saada muutamia Matthewn haudalle!… Hän piti aina niin paljon narsisseista.