Anna osoitti heti sekä neuvokkuutta että ripeyttä.
— Niinhän toki, Minnie Maylla on kun onkin kuristustauti, hän on hyvin huono, mutta olen nähnyt sellaisia, joitten asiat ovat olleet vieläkin hullummin… Ennen kaikkea meidän täytyy saada runsaasti kuumaa vettä. Mikä tilkkanen tuo on, jonka hän on pannut tulelle kamarissa? Kas niin, nyt olen täyttänyt sen reunojaan myöten, ja sinä, Mary Joe, voit työntää vähän enemmän halkoja uuniin. En tahdo loukata tunteitasi, mutta arvelen kuitenkin, että tällaiset asiat olisit voinut huomata itsestäsikin.
Nyt riisun pikku Minnie Mayn ja panen hänet vuoteeseen, ja sinä, Diana, koetat haalia kaikki pehmeät ja lämpimät huopapeitteet, mitä teillä on. Nyt hänen on kaikkein ensiksi otettava annos oksennusjuurikasta.
Minnie May näytti happamelta nähdessään teelusikan pulvereineen, mutta Anna ei ollut suotta aikojaan kasvattanut kolmea kaksoisparia. Minnie May sai luvan kauniisti niellä, ei ainoastaan yhtä teelusikan täyttä, vaan kaksi, kolme lisäksi, pitkän, levottoman yön kuluessa, kun molemmat pikku tytöt kärsivällisesti hoitivat pientä potilasta ja hyväätarkoittava ja uuttera Mary Joe työnsi niin paljon halkoja uuniin, että oikein kohisi, ja lämmitti niin paljon vettä, että se olisi riittänyt vaikka sairashuoneelliselle kuristustautipotilaita.
Kello oli kolme, kun Matthew saapui lääkärin kanssa, sillä hänen oli täytynyt kulkea koko matka Spencervale'en saakka saadakseen hänet käsiinsä. Mutta käänne oli jo tapahtunut. Minnie May oli paljon parempi ja nukkui levollisesti.
— Erään kerran jouduin kauhean tuskan valtaan, kertoi Anna. — Hän tuli huonommaksi ja huonommaksi, kunnes hän oli paljon sairaampi kuin Hammondin kaksoiset konsanaan olivat — ei edes viimeinen pari. Luulin todellakin, että hän tukehtuisi. Annoin hänelle joka ainoan pulverimurusen, mitä minulla oli pullossa, ja kun hän nieli viimeisen, sanoin itselleni — en Dianalle tai Mary Joelle, sillä en tahtonut tarpeettomasti säikäyttää heitä, mutta minun täytyi sanoa se itselleni keventääkseni tunteitani: "tämä on viimeinen, heikko toivo, ja pelkään sen olevan turhaa." Mutta jonkun minutin kuluttua hän sai yskityksi ylös aika paljon limaa, ja silloin hän tuli heti paremmaksi. Tohtori voi kuvitella, kuinka keveältä ja iloiselta minusta tuntui, sillä sitä ei voi sanoin ilmaista… Tiedättehän, että on muutamia asioita, joita ei voi sanoin ilmaista.
— Ymmärrän, nyökäytti tohtori.
Hän katsoi Annaan, ikäänkuin hän juuri hänen yhteydessään olisi ajatellut yhtä ja toista, jota ei voinut sanoin ilmaista. Mutta myöhemmin hän puhui suunsa puhtaaksi Minnie Mayn isälle ja äidille.
— Tuo pieni punatukkainen tyttö, jonka Cuthbertit ovat ottaneet, on verrattoman terhakka otus. Hän on pelastanut teidän pienokaisenne hengen, niin paljon voin teille sanoa; ellei häntä olisi ollut, niin en olisi mitään voinut saada aikaan, kun vihdoinkin ennätin perille. Hänellä näyttää olevan arvostelukykyä ja mielenmalttia aivan hämmästyttävässä määrässä hänen ikäisekseen lapseksi. En ole koskaan nähnyt mitään sellaista kuin hänen silmänsä, kun hän kertoi minulle, missä tilassa hän löysi sairaan pienokaisen ja mihin hän sitten ryhtyi.
Anna kulki kotiin jäätävässä talviaamussa, silmäluomet raskaina unettoman yön jälkeen, mutta pakinoiden uupumatta Matthew'n kanssa, heidän käydessään yli leveän, lumipeittoisen kentän ja vaahteroiden huurteesta kimaltelevan katoksen alitse.