— Rouva Barry pistäytyi täällä äsken Carmodyyn mennessään. Hän oli pahoillaan ja suuttunut. Vanha neiti Barry oli kauhean pahalla päällä, kun hän nousi ylös aamulla, ja silloin on leikki kaukana, niin paljon tiedän minä. Ja Dianan kanssa hän ei tahtonut puhuakaan.
— Se ei ollut Dianan syy, sanoi Anna katuvaisena.
— Syy oli minun. Minä sen keksin, että juoksisimme kilpaa eteisen päästä päähän nähdäksemme, kuka voisi olla ensiksi vuoteessa.
— Sen tiesin! sanoi rouva Lynde tyytyväisin ilmein, kuten ainakin profeetalla, jonka ennustus on käynyt toteen.
— Tiesin, että tuo ajatus oli sinun aivoistasi kotoisin. Niin niin — pienet syyt, suuret seuraukset! Vanha neiti Barry tuli viipyäkseen koko kuukauden, ja nyt hän sanoo, että hän ei viivy päivääkään kauemmin, vaan lähtee takaisin kaupunkiin huomenna, huolimatta sunnuntaista ja kaikesta… Hän olisi lähtenyt tänään, jos hevonen olisi ollut vapaa. Nii-in, Anna! Ja hän oli luvannut kustantaa Dianalle neljännesvuoden pianotunnit, mutta nyt kai se kaikki raukenee tyhjiin… Ei hän halua tehdä mitään tuollaisen villikissan hyväksi!… Barrylla on kai tänään ollut kuumat paikat, arvaan minä. Vanhatäti on rikas, ja he tahtovat mistä hinnasta tahansa pysyä hänen suosiossaan. Tätä ei rouva Barry tietystikään sanonut minulle, mutta minä ymmärrän kokolailla ihmisluontoa, sanon minä.
— Minulla sitten on surkean huono onni, valitti Anna.
— Aina minä satun tuottamaan ikävyyksiä itselleni ja parhaille ystävilleni — niille, joiden puolesta muuten tahtoisin vuodattaa sydänvereni… Voitteko sanoa minulle, mitä minun on tehtävä, rouva Lynde?
— Se johtuu siitä, että sinä olet niin huimapäinen etkä ajattele nenääsi pitemmälle, lapsi… Jos saat päähänpiston, niin se on heti toteutettava päätäpahkaa, kuinka mieletön se sitten lieneekin.
— Niin, mutta juuri siinähän onkin suurin hauskuus, väitti Anna. — Jokin ajatus syntyy aivoissa — niin hauskana ja nokkelana — se on toteutettava heti verekseltään… Jos tuhlaa aikaa arveluihin, livahtaa koko juttu käsistä. Ettekö itse ole koskaan huomannut sitä, rouva Lynde?
Ei, rouva Lynde ei ollut huomannut. Ja hän ravisti viisasta päätään.