"Älä pelkää, kunnes Dunsinaniin kulkee
Birnamin metsä." — Ja nyt metsä kulkee
Päin Dunsinania. — Aseihin! joutuun! —
sulki hän hurmaantuneena silmänsä voidakseen paremmin kuvitella eteenpäin rientävää sotajoukkoa vihreät oksat käsissä.
Kun hän jälleen ne avasi, näki hän Dianan, joka tuli Barryn alueen portista ja näytti niin tärkeältä, että Anna heti arvasi, että hänellä oli joku hauska uutinen. Hän ei kuitenkaan tahtonut näyttää liian uteliaalta ja alotti keskustelun huomauttamalla ihanasta auringonlaskusta.
— Niin, on sangen kaunista tänä iltana, arveli myöskin Diana. — Mutta tiedäppäs, minulla on jotain kerrottavaa, Anna! Saat arvata kolmasti.
— Charlotte Gillis vihitään kirkossa, ja rouva Allan haluaa meitä koristamaan sitä, huusi Anna.
— Väärin arvattu! Charlotten sulhasen mielestä kirkossa vihkiminen muistuttaa liiaksi hautajaisia eikä halua. Vaikka se olisi ollut kauhean hauskaa. Koeta uudelleen!
— Jane Andrews saa kutsua vieraita syntymäpäiväkseen? Hän pelkäsi, ettei hänen äitinsä antaisi hänelle lupaa.
Diana ravisti päätään, ja hänen mustat silmänsä säihkyivät veitikkamaisuudesta.
— En aavista, mitä se voi olla, sanoi Anna hyvin apeilla mielin. —
Ehkä Joe Mac Pherson saattoi sinua kotiin kirkosta eilen iltapäivällä?
— Pyh, kaikkea vielä! sanoi Diana. — Minä tulin kauniisti kotia yksinäni, minä… Ei, ymmärrän, ettet koskaan voi sitä arvata. Anna kulta, äiti sai tänään kirjeen Josephine tädiltä, ja hän kutsuu sinua ja minua kaupunkiin tiistaina ja menemään hänen kanssaan näyttelyyn. Mitä arvelet?