— Luulin jonkun ruuvin irtautuneen Marilla Cuthbertin päässä, kun kuulin, että hän on ottanut luokseen vieraan tytön lasten kodista, sanoi hän itsekseen, mutta huomaan, että koe on onnistunut erinomaisesti. Jos minulla aina olisi Annan tapainen tyttö talossani, olisin sekä parempi että onnellisempi.
Annan ja Dianan mielestä kotimatka oli yhtä hauska kuin menomatkakin — niin, hauskempikin, sillä heillähän oli nyt se iloinen varmuus, että koti odotti heitä matkan lopussa. Aurinko laski, juuri kun he ajoivat Valkorannan kautta ja kääntyivät rantatielle. Etäisyydessä piirtyivät Avonlean tummat metsäharjut kullanpunaista taivasta vasten. Ajajien takana nousi kuu merestä, joka alkoi välkehtiä ja säteillä sen valossa. Jokainen pikku lahdelma polveilevan tien varrella värähteli tuhansissa kisailevissa ja karehtivissa pikku laineissa. Mainingit pirstoutuivat hillitysti kohisten alapuolella olevaa kalliorantaa vasten, ja meren suolainen tuoksu täytti väkevän, raikkaan ilman.
— Oi, kuinka suloista on elää ja mennä kotiin, kuiskasi Anna aivan hiljaa itsekseen.
Kun he ajoivat mäen alla olevan portaan yli Vihervaaraa kohti, viittoi valontuike ikkunasta hänelle ystävällisesti tervetuloa, ja avoimesta ovesta loisti takkavalkea lähettäen lämmintä viileään syysiltaan. Anna hypähteli kevyesti polkua pitkin ja keittiöön, jossa illallinen höyrysi valmiina pöydällä.
— Vai niin, siinä taas olet, sanoi Marilla ja pani kutimensa kokoon.
— Niinpä niin, ja oi, miten hauskaa on taas olla kotona, sanoi Anna iloisesti. — Voisin taputtaa ja suudella kaikkea — vieläpä astiainpesuvatiakin. Marilla, paistettu kananpoika!… Ei kai ikinä ole tarkoitus, että minä sen saan?…
— Kyllä kultaseni, se on tarkoitus, sanoi Marilla. — Ajattelin, että voisit olla nälissäsi ajomatkan jälkeen ja että joku pieni harvinaisuus maistuisi sinulle. Kiiruhda nyt riisumaan päällysvaatteesi, niin syömme heti kun Matthew tulee sisään. On hauskaa saada sinut jälleen kotiin, pienokainen… Täällä on ollut kauhean yksinäistä ilman sinua, enkä ole koskaan elänyt neljää päivää, jotka olisivat vierineet hitaammin.
Illallisen jälkeen istuutui Anna takan ääreen Marillan ja Matthew'n väliin ja alkoi selonteon koko käynnistään.
— Ihastuttavan hauskaa minulla on ollut, lopetti hän hyvin tyytyväisenä, ja tunnen, että olen todellakin kokenut jotain… Mutta parasta kaikista oli kuitenkin palaaminen jälleen kotiin.