— Rakas neiti Stacy, kuinka hirveätä olisi ollut, ellette te olisi tullut takaisin! Luulen, että olisin kadottanut kaiken työhaluni, jos olisimme saaneet jonkun muun opettajan.
Kun Anna tuli kotiin tuona iltana, sulloi hän kaikki koulukirjansa vintinsäiliössä olevaan vanhaan laatikkoon ja pani avaimen toisen piironginlaatikon kaikkein perimmäiseen sopukkaan.
— En vilkaisekaan läksykirjoihin kesäloman aikana, ilmoitti hän Marillalle. — Olen päntännyt päähäni parhaani mukaan koko lukukauden ajan, ja olen istua kyyröttänyt tuon hirveän geometrian ääressä, kunnes olen osannut joka ainoan väittämän ensimäisestä kirjasta ihkasen ulkoa — vieläpä silloinkin kun kirjaimet ovat olleet muutettuja… Nyt olen ikäänkuin hieman väsynyt kaikkeen järkevään, ja kesällä aion antaa mielikuvitukselleni oikein vapaat ohjat Oh, Marillan ei tarvitse säikähtää! Pidän luonnollisesti rajani… Mutta tahdon todellakin pitää oikein hauskaa nyt kesällä, sillä tämä on kenties viimeinen kesä, kun olen pikku tyttö. Rouva Lynde sanoo, että jos minä edelleen sitä vauhtia venyn korkeutta kohti, täytyy teidän pian antaa minulle pitkät hameet… Mutta jos saan pitemmät hameet, niin tunnen, että täytyy myöskin käyttäytyä toisella tavoin… Silloin ei ehkä käy päinsä enää uskoa keijukaisiin — sentähden uskon heihin sydämen pohjasta nyt kesällä…
Meillä tulee muuten olemaan hyvin hauskaa kesälomalla. Ruby Gillis pitää pian syntymäpäiväkekkeriään, ja ensi kuussa sunnuntaikoulu tekee huvimatkan luonnon helmaan. Ja Dianan isä on luvannut, että hän jonakin iltana ottaa Dianan ja minut mukaansa Valkorannan hotelliin ja tarjoaa meille siellä päivällistä. Siellä syödään päivällistä illalla… Jane Andrews oli siellä kerran viime kesänä, ja hän ei koskaan unohda, kuinka muhkeilta sähkövalo ja kukat ja naiset hienoissa puvuissaan näyttivät… Nyt hän ymmärtää, minkälaista on hienoston seuraelämä, sanoo hän…
Rouva Lynde tuli seuraavana iltapäivänä ottaakseen selvää, miksi Marilla ei ollut ollut ompeluseurassa torstaina. Kun Marilla ei ollut ompeluseurassa, voitiin arvata, että jokin oli hullusti Vihervaaralla.
— Matthew sai sellaisen kohtauksen sydämeensä torstaina, kertoi Marilla, ja minä en tahtonut lähteä hänen luotaan. Kiitos, hän voi jälleen hyvin, mutta nuo kohtaukset yllättävät hänet useammin kuin ennen, ja minä olen oikein levoton. Tohtori sanoo, että hänen täytyy välttää kaikkea mielenliikutusta. Sitä määräystä ei ole vaikea noudattaa, sillä Matthew ei todellakaan ole koskaan ollut altis mielenliikutuksille, mutta pahempi on, että hän ei myöskään saa tehdä mitään raskasta työtä, ja yhtä hyvin voi kieltää Matthew'ta hengittämästä kuin työtä tekemästä. Riisu yltäsi päällysvaatteesi, Rakel. Jääthän toki teelle?
— Koska olet niin itsepäinen, kultaseni, on minun kai jäätävä, sanoi
Rakel rouva, jolla ei koskaan ollut ollut muuta aikomusta.
Rakel rouva ja Marilla istuivat hyvässä rauhassa vierashuoneessa Annan laittaessa kuntoon teen ja voidellessa kermalla muutamia pikku pullia, joista tuli niin keveitä ja kuohkeita ja kauniin vaaleankeltaisia, että ne katkaisivat kärjen yksinpä rouva Lyndenkin arvostelulta.
— Uskallanpa sanoa, että Annasta on kehittynyt oikein hauska tyttö, sanoi Rakel rouva, kun Marilla auringon laskiessa saattoi häntä oikotietä pitkin. — Hän on sinulle varmaan erinomaiseksi avuksi.
— Kyllä hän todellakin on, sanoi Marilla, ja viime aikoina hän on tullut niin vakavaksi ja luotettavaksi. Pelkäsin aluksi, että hänestä ei koskaan tulisi muuta kuin ajattelematon rasavilli, mutta nykyään voin hänelle uskoa jo mitä tahansa.