— Anna, sinä olet läpi! huusi hän. — Läpäissyt ensimäisenä! Sinulla ja Gilbertillä on sama pistemäärä, mutta sinun nimesi on ensimäisenä. Oi, kuinka ylpeä olen sinusta!
Diana paiskasi sanomalehden pöydälle ja heittäytyi itse Annan vuoteelle, hengästyneenä ja kykenemättä lausumaan enää sanaakaan. Anna sytytti lampun — hän kaatoi kumoon tulitikkupitimen ja käytti varmaankin puoli tusinaa tulitikkuja, ennenkuin hänen vapisevat kätensä kykenivät saamaan tulta lampun sydämeen. Sitten hän otti lehden käteensä. Niin, hän oli läpäissyt — siinä hänen nimensä oli ylimpänä sarakkeessa, joka sisälsi kaksisataa muuta nimeä. Tämä silmänräpäys oli elämisen arvoinen!
— Niin, nyt voit olla iloinen, Anna, läähätti Diana, joka viimeinkin oli tointunut sen verran, että voi nousta istumaan ja puhua, kun taas Anna, aivan suunniltaan ja silmät säteillen kuin tähdet, ei vielä ollut sanonut sanaakaan. — Isä toi lehden tullessaan Bright River'ista ei täyttä kymmentä minuttia sitten; sinne se oli tullut iltajunalla, mutta postissa se ei tule tänne ennenkuin huomen aamulla, ja heti kun näin nimiluettelon, sieppasin sanomalehden ja ryntäsin tänne. Olette läpi kaikki tyyni, Moody Spurgeon myös, vaikka hän on saanut ehdot historiassa. Josie on päässyt nipin napin, mutta hän kulkee kyllä yhtä hyvin nenä korkealla sen vuoksi. Oi, kuinka neiti Stacy ihastuu! Anna, miltä tuntuu nähdä nimensä noin painettuna kaikkein ylimmäksi pitkästä luettelosta? Jos se olisin minä, tulisin hulluksi ilosta — mutta sinä, sinähän olet tyyni kuin viilipytty.
— Voit uskoa, että sisässäni kuohuu, sanoi Anna.
— Tahtoisin sanoa satoja asioita, mutta en löydä sanoja… En ole koskaan edes uneksinutkaan tällaista — niin, kyllä sentään, yhden ainoan kerran! Yhden ainoan kerran annoin mieleeni livahtaa ajatuksen: "jos sentään pääsisit ensimäisenä!"
— mutta karkoitin sen heti jälleen, sillä olisihan ollut kovin julkeata ajatella, että voisi tulla ensimäiseksi saaren kaikista pyrkijöistä. Diana, tule mukaan, niin juoksemme apilaniitylle ja kerromme sen Matthew'lle. Sitten menemme yhdessä ulos ja kerromme iloisen uutisen toisille.
He kiiruhtivat niitylle ladon taakse, jossa Matthew käänteli heiniä, ja sattumalta rouva Lynde oli juuri juttelemassa Marillan kanssa aidan yli.
— Matthew pienoiseni! huusi Anna. — Olen läpäissyt, ja olen aivan ensimäisenä luettelossa. En ole ylpeä, mutta olen kiitollinen!
— Niin, enkös ole aina sanonut sitä, sanoi Matthew ja tarkasteli hyvillä mielin luetteloa. — Tiesin kyllä, että sinä voittaisit heidät kaikki tyyni!
— Sinähän olet oikein kunnostautunut, se täytyy minun tunnustaa,
Anna, sanoi Marilla koettaen salata suurta ylpeyttään Annan puolesta
Rakel rouvan arvostelevien katseitten edessä. Mutta tuo kunnon sielu
sanoi aivan sydämellisesti: