— On, sanoi Diana ja keikahutti päätään. — Mutta en luule hänen olevan hiventäkään ihastunut Julia Belliin. Olen kuullut hänen sanovan, että hän on oppinut kertomataulun hänen kesakoistaan.
— Älä puhu minulle kesakoista, sanoi Anna. — Se ei ole hienotunteista, kun minulla on niitä niin paljon. Mutta minun mielestäni on hyvin tuhmaa töhriä poikien ja tyttöjen nimiä yhteen seinille. Tahtoisinpa nähdä sen, joka uskaltaisi panna minun nimeni yhteen jonkun pojan nimen kanssa. Eipä silti, että kukaan tekisi sitä, tietenkään, kiiruhti hän lisäämään.
Anna huokasi. Hän ei tahtonut nimeänsä kirjoitettavan seinälle. Mutta oli kuitenkin hieman nöyryyttävää tietää, ettei olisi mitään vaaraa siitä, että se tapahtuisi.
— Pyh, sehän on vain leikkiä, sanoi Diana, jonka mustat silmät ja kiiltävät hiuspalmikot olivat niin julmasti käyneet Avonlean poikien sydämille, että hänen nimensä kummitteli holvikattoisen eteisen seinällä varmaankin puolen tusinan muun nimen yhteydessä. — Äläkä luulekaan, että sinä itse pääset vapaaksi! Charlie Sloane on suorastaan ihastunet sinuun. Hän sanoi äidilleen — äidilleen, kuuletko että sinä olet koulun terhakin tyttö. Se lienee toki parempaa kuin olla hauskan näköinen.
Ei, sitä se ei ole, vastasi Anna kuten ainakin todellinen pikku nainen, mikä hän oli — Tahdon olla mieluummin kaunis kuin sukkela. Enkä voi sietää Charlie Sloanea. En kärsi poikia, jotka mulkoilevat silmillään kuten hän. Jos joku kirjoittaisi minun nimeni yhteen hänen kanssaan, niin en tiedä, mitä tekisin, mutta on hauskaa istua ylimmällä paikalla luokassa.
Nyt saat Gilbertin luokallesi, sanoi Diana, ja hän istuu tavallisesti aina ylimpänä. Mutta hän on vasta neljännellä luokalla, vaikka hän pian täyttää neljätoista. Neljä vuotta sitten oli hänen isänsä sairaana ja hänen täytyi mennä Albertaan hoitamaan terveyttään, ja Gilbert sai seurata mukana. Siellä he olivat melkein kolme vuotta, ja Gil ei käynyt juuri lainkaan koulua, ennenkuin he tulivat takaisin. Tästä lähtien sinulla varmaan tulee olemaan vaikeata pitää ylin paikkasi, Anna.
— Se ei tee mitään, vastasi Anna kiireesti. — Ei todellakaan voi ylpeillä istuessaan yhdeksän- ja kymmenvuotisten pikkulasten etunenässä. Minut muutettiin sinne eilen, kun osasin kirjoittaa "Ranskan vallankumous". Josie Pye istui ylinnä, ja voiko ajatella — hän katsoi kirjaan! Herra Phillips ei sitä nähnyt, mutta minä näin. Ja minä loin häneen sellaisen katseen, saat uskoa, että hän tuli punaiseksi kuin pioni ja kirjoitti väärin kuitenkin.
— Nuo Pye'n tytöt ovat oikeita marakatteja, sanoi Diana suuttuneena, heidän kavutessaan porrasta pitkin suurelle maantielle. Voitko ajatella, eilen Gertie pani maitopullonsa minun paikalleni puroon. En puhu hänelle sanaakaan sen jälestä.
Herra Phillipsin ollessa huoneen toisessa päässä ja auttaessa Prissy
Andrews'ia vaikean laskuesimerkin katkaisussa, kuiskasi Diana Annalle:
— Tuolla istuu Gilbert Blythe oikealla keskikäytävän toisella puolen, Anna. Kurkistappas häneen ja katso, eikö hän sinun mielestäsi ole hauskan näköinen?