"Anni Shirley'llä on hyvin paha luonne. Anni Shirleyn täytyy oppia hillitsemään luonnettaan."
Ja sitten hän luki sen ääneen, niin että ensimäisellä valmistavalla luokalla olevatkin, jotka eivät osanneet lukea kirjoitusta, ymmärtäisivät kaiken.
Sitten sai Anna seisoa siellä jälellä olevan kouluajan tämä kirjoitus päänsä yläpuolella. Mutta hän ei itkenyt eikä seisonut alasluoduin silmin. Kiukku kuohui hänessä vielä liian voimakkaana, ja se piti häntä pystyssä, huolimatta kaikesta häpeästä ja mieliharmista. Suuttunein katsein ja posket tulipunaisina hän kohtasi sekä Dianan säälivän katseen että Charlie Sloanen harmistuneet päänpudistukset ja Josie Pyen pilkallisen hymyn. Mitä tulee Gilbert Blythe'iin, ei hän halunnut edes katsahtaakaan häneen. Ei koskaan hän tahtonut puhua hänen kanssaan.
Kun koulu oli loppunut, meni Anna ulos pää pystyssä. Gilbert Blythe seisoi ja odotti häntä portilla.
— Olen niin kauheasti pahoillani, kun tein pilkkaa tukastasi, Anna, kuiskasi hän murtuneella ja katuvaisella äänellä. — Olen todellakin pahoillani. Älä nyt kanna kaunaa!
Anna suhahti hänen ohitseen osoittamatta ainoallakaan katseella tai merkillä kuulleensa.
— Oi Anna, kuinka sinä saatoit!… huokasi Diana puolittain moittivasti, puolittain ihaillen, heidän kiivetessään mäkeä ylös.
— En koskaan anna anteeksi Gilbert Blythelle, sanoi Anna suurella varmuudella. — Ja herra Phillips kirjoitti nimeni i-llä päälle päätteeksi. Sieluni kärsi marttyyrin tuskia, Diana.
Dianalla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mikä marttyyri oli, mutta hän ymmärsi, että sen täytyi olla jotain hirveätä.
— Sinun ei pidä ottaa niin vakavasti sitä, että Gilbert laski leikkiä tukastasi, sanoi hän lohdutellen. — Hänhän ärsyttää ja pilkkaa kaikkia tyttöjä. Minua hän kiusottelee sillä, että tukkani on liian musta. Hän on sanonut minua "varikseksi" ainakin parikymmentä kertaa, mutta en vielä koskaan ole kuullut hänen sanovan anteeksipyynnön sanaakaan.