ANNA PHILIPALLE.
Metsämökissä 1 p:nä heinäkuuta.
"Minun on tosiaan jo aika, rakas Phil, kirjoittaa sinulle ja kertoa millaista minun elämäni täällä on. Olen täällä Valley Roadissa taaskin kunnon koulunopettajana, ja mitä aineelliseen puoleen tulee olen turvautunut neiti Janet Sweetin aika runsaisiin lihapatoihin. Jane on herttainen ja hyvin miellyttävän näköinen nainen, pitkä, mutta ei hintelä — hänellä näyttää päinvastoin olevan jonkun verran taipumusta täyteläisyyteen, jota ehkäisemässä on vastapainona eloisa ja tarmokas sielu. Hänen huolellisesti käherretyssä tukassaan on harmaita juovia, hänellä on auringonpaisteiset kasvot ja punaruusuiset posket, ja hänen kiltit siniset silmänsä tulevat joskus suuriksi ja pyöreiksi lapsellisesta ihmetyksestä. Hän valmistaa kauhean ihanaa ruokaa vanhojen keittoreseptien mukaan eikä hänestä ole mitään, vaikka söisi vatsansa kipeäksi; pääasia on että 'maistuu'. Minä pidän hänestä, ja hän pitää myös minusta — luultavasti etupäässä siksi, että hänellä on ollut sisar, joka kuoli nuorena ja jonka nimi oli Anna. 'Saan toivottaa neidin tervetulleeksi' virkkoi hän, kun kyytimieheni toi minut hänen pihaansa. 'Vaikka ette ole ollenkaan sen näköinen kuin kuvittelin. Olin varma siitä, että te olisitte tumma — sisarvainajani oli tumma. Mutta kun tulette, niin loistaakin punainen tukkanne jo etäältä!'
"Pari minuuttia pelkäsin sympatiani Janetia kohtaan joutuneen jo kankkulan-kaivoon. Sitten huomautin itselleni, että minun tuli pitää itseäni liian hyvänä antaakseni itsessäni valtaa ennakkoluuloille ketään kohtaan vain siksi, että tämä on sanonut hiuksiani punaisiksi. Sana 'kastanjanruskea' luultavasti puuttui Janetin sanakirjasta.
"Tilapäinen kotini, Metsämaja, on hyvin hauska paikka. Tupa on pieni ja valkoinen, isolta maantieltä viettävässä, ihastuttavassa notkossa. Tien ja tuvan välillä hedelmäpuiden alla vaihtelevat hauskasti keskenään vihanneskasvitarha ja kukkasarat. Hiekkakäytävää reunustaa eteisen ovelle saakka isot simpukankuoret, vaaleanpunaiset sisältä ja piikikkäät päältäpäin, villiviini kiemurtelee kuistin ympärillä ja katolla kasvaa sammalta. Huoneeni on soma ja pikkuinen ja siihen tullaan vierashuoneesta. Siihen sopii töintuskin sänkyni ja minä. Sänkyni yläpuolella riippuu teräspiirros runoilija Burnsista, joka on kumartuneena komean halavan varjostamalle Highlandin Maryn haudalle. Runoilijan kasvot ovat niin surumieliset, ettei ole ihme, jos näen kauheita unia. Voitko uskoa, nukkuessani täällä ensimmäistä yötä näin unta, etten voinut nauraa.
"Vierashuone on siro ja sievä. Toista ikkunaa varjostaa iso jalava, joten huoneen täyttää luolamainen tummanvihreä valaistus. Tuoleilla on ihmeellisiä irtopäällisiä ja lattialla koreita matonpätkiä, ja pyöreällä sohvapöydällä on kirjoja ja maisemakortteja sievästi järjestettyinä. Uuninreunalla on kuivatettuja ruohoja kukkamaljakoissa. Kukkamaljakkojen välissä on näytteille pantuina joukko jäykkiä, surureunaisia kortteja, pelkkiä kutsukortteja, joissa pyydetään 'läsnäolollaan kunnioittamaan' hautajaisia, missä päähenkilöinä ovat esiintyneet Janetin isä ja äiti, eräs veli, edellämainittu sisar Anna sekä eräs renkipoika. Jos minut jonakuna päivänä viedään raskasmielisenä ja yhtä ja samaa hautovana johonkin laitokseen, niin ovat kortit siihen syynä.
"Mutta muuten kaikki on oikein kodikasta, ja sen minä olen kyllä sanonutkin emännälleni. Olen sillä voittanut Janetin sydämen, mutta käsitin pian, ettei Esther-parka oikein ollut hänen mieleensä, tämä kun oli sanonut, ettei ole oikein terveellistä, jos asuinhuoneessa on hyvin varjoisaa, ja sitten pyytänyt saada jouhimatrassin vuoteeseensa untuvapatjan sijaan. Mutta minäpä puolestani rakastan untuvapatjoja, ja kuta syvemmälle vajoaa niiden epähygienisiin syvyyksiin sitä ihanampaa minusta on. Janetin mielestä on oikea ilo nähdä minun syövän; hän oli kovasti peljännyt, että minä olisin samanlainen kuin neiti Hawthorne, joka söi aamiaiseksi vain hiukan keitettyjä hedelmiä ja joi lasin lämmintä vettä ja koetti estää Janetia paistamasta mitään, kun hänestä sellainen ruoka ei ole hyvä ruuansulatukselle. Esther on kyllä kiltti ja herttainen tyttö, mutta hänellä on muutamia päähänpinttymiä. Häntä vaivaa suuressa määrin mielikuvituksen puute ja samalla heikko vatsa.
"Janet ilmoitti minulle, että saan käyttää vierashuonetta, kun nuoria herroja tulisi käymään. Luultavasti niiden lukumäärä on pian laskettu. En ole vielä nähnyt ainoatakaan nuorta herraa paikkakunnalla, lukuunottamatta viereisen talon apumiestä, pitkää, hintelää nuorta miestä, harmaankeltaiset suortuvat otsalla. Hän tuli tänne äskettäin eräänä iltana, en tiedä todellakaan minkä vuoksi, ja kyykötti kyyköttämistään aidalla kuistin vieressä, missä Janet ja minä istuimme käsitöinemme. Hän tarjosi piparminttukaramelleja paperitötteröstä ja antoi meille muutamia vihanneskasvitarhaa koskevia neuvoja. Häntä ei paljoakaan kehoitettu tulemaan toiste.
"Ja kuitenkin, usko tai älä, on täälläkin käynnissä rakkausjuttu. Minun kohtalooni näyttää kuuluvan keikkua kannoilla vanhempien ihmisten eroottisilla rekiretkillä. Herra ja rouva Irvingin on tapana sanoa, että minä sain aikaan heidän avioliittonsa. Toistaiseksi olen vain passiivisena katsojana siinä, mitä täällä on tekeillä. Luulen saavani syytä vielä joskus palata tähän aineeseen. En aio kuitenkaan panna kahtakaan kortta ristiin jouduttaakseni tapausten kehitystä. Tavallisesti saa vain kiittämättömyyttä osakseen, kun työntää nenänsä keittoon, vaikka sen tekisikin mitä parhaimmassa tarkoituksessa."