XXXVI.
JÄÄHYVÄISET KORKEAKOULULLE.
— Kunpa olisin kuollut tahi kunpa olisi ainakin jo huomenilta, voihki Phil.
— Jos saat elää ja pysyä terveenä niin molemmat toivomuksesi toteutuvat, virkkoi Anna.
— Niin, sinä olet tyyni kuin viilipytty, ja se ei olekaan sinulle vaikeata. Sinulta luistaa logiikka kuin vesi ja sinulla on aika lailla filosofisia taipumuksia. Minulla taas ei ole — ja kun minä ajattelen kamalaa pro gradu-kirjoitusta, jäätyy veri suonissani. Kuule, jos minulle kävisi hullusti — mitä Joe silloin sanoisi?
— En tiedä. Mutta kyllä sinä selviydyt. No, miten kreikka meni sinulta tänään?
— Älä kysy ollenkaan! Se saattoi yhtä hyvin olla ihanaa klassillista kreikkaa kuin siansaksaa, joka saa Homeroksen pyörähtämään haudassaan. Minä olen istunut kuukausimääriä kieliopit ja sanakirjat ja kaikenlaiset roomalaiset antikviteetit nenän alla, ja nyt minun on aivan mahdotonta ajatella ainoatakaan itsenäistä ajatusta — jossa olisi tervettä järkeä nimittäin. Kylläpä pikku Phil-parka on kiitollinen, kun hän taas paranee tästä tilapäisestä tutkintotaudistaan. Tytöt, onko teillä selvästi tajunnassa, että päivänne korkeakoulussa pian ovat luetut?
— Minulla ei ole, se on minulle ylivoimaista, virkkoi Anna surullisesti. — Minusta tuntuu kuin vasta eilen olisimme Prissy ja minä seisoneet yksinäisinä korkeakoulun eteisessä "vastatulleiden" tulvassa. Ja nyt olemme senioreja ja erotutkinto on aivan nenän edessä.
— Viisaita, kirjanoppineita ja kunnianarvoisia senioreja, paransi Phil. Uskotteko todella meidän olevan hiukkaakaan viisaampia nyt kuin tänne tullessamme?
— Ei suinkaan aina näytä siltä neitien käytöksestä päättäen, virkkoi
Jimsie-täti pisteliäästi.