— Asianlaita oli kai se, että aioit mennä hänen kanssaan naimisiin rahojen tähden, sanoi Phil loukkaavan suoraan, — vaikka sinun parempi minäsi viime hetkenä nousi kapinaan ja esti sinut siitä.
— Jos niin luulet, niin erehdyt. En ole ajatellut hänen rahojaan vähääkään. Oi, en voi selittää sitä sinulle enempää kuin hänellekään.
— No niin, en voi sanoa sitten muuta kuin että olet käyttäytynyt häpeällisesti Royta kohtaan, virkkoi Phil tullen yhä katkerammaksi. — Hän on kaunis, hyväpäinen ja kiltti. Mitä muuta sinä vielä toivot?
— Minä tahdon sellaisen, joka kuuluu minun elämääni. Hän ei kuulu. Ihan ensiksi ihastuin hänen kauniiseen ulkomuotoonsa ja taitoonsa ilmaista ajatuksensa ja lausua hienoja kohteliaisuuksia… Ja hän on paljon lukenut, ja meidän kirjalliset harrastuksemme kävivät hyvin yhteen. Ja lopulta tuntui minusta, että minun täytyi olla häneen rakastunut, koska hän oli minun tummasilmäinen ihanteeni.
— Minä saan aina kuulla siitä, etten tiedä, mitä tahdon, mutta sinun laitasi on senkin seitsemän kertaa hullummin.
— Minä tiedän, mitä tahdon, puolustautui Anna. — Vika on vain siinä, että minun tahtoni vaihtuu, ja sitten minun täytyy uudelleen selvittää itselleni, niitä oikeastaan tahdon.
— Silloin ei kannata ollenkaan keskustella sinun kanssasi.
— Se onkin ihan totta, Phil, ei kannatakaan. Mutta siitä saat olla varma, että olen niin pahoillani ja häpeissäni, että olisin valmis vaipumaan maan alle. En voi koskaan ajatella Redmondin aikaa muistamatta tämän illan surua ja tunnonvaivoja. Roy halveksii minua — ja sinä halveksit minua — ja minä halveksin itseäni.
— Voi, sinä pikku kulta-raukka, kuinka sinua kuitenkin on sääli, huudahti Phil, jonka sydän äkkiä lauhtui. — Tule tänne, jotta saan lohduttaa sinua. Minulla ei ole mitenkään oikeutta torua sinua. Minä olisin kenties mennyt naimisiin sekä Alecin että Alonzon kanssa, ellen olisi tavannut Jonasta. Huh, minusta on niin sekamelskaista todellisessa elämässä. Romaaneissa tapahtuu kaikki hienosti ja hyvässä järjestyksessä, ja kaikki selviytyy lopulta.
— Nyt on minulla vain toivomus, ettei kukaan minua kosisi koko elämäni aikana, nyyhkytti Anna-raukka uskoen tosiaan tarkoittavansa, mitä sanoi.