Anna ja Priscilla katsoivat toisiinsa. Sitten sanoi Anna hitaasti:
— Rakas lapsi, tietysti meistä olisi hirmuisen hauskaa saada sinut mukaan. Mutta suoraan sanoen — minä olen köyhä, Prissy on köyhä, Stella Maynard on köyhä — meidän täytyy järjestää elämämme kauhean yksinkertaiseksi, ja ruoka tulee olemaan sen mukaan. Sinun olisi pakko syödä ja elää aivan samoin kuin me. Mutta sinä olet rikas, ja sitä todistaa parhaiten se, mitä sinun isäsi maksaa kuukaudessa asunnostasi ja ruuastasi.
— Oh, luuletko sinä, että minä siitä välitän? huudahti Phil. — Mieluummin silakkaa korinttikastikkeen kanssa teidän luonanne, pikkuiset kullanmurut, kuin tryffeleillä täytetty kalkkuna yksinäisessä täysihoitolan ruokasalissa. Älkää luulko, että minä olen pelkkää vatsaa, tytöt. Elän erittäin mielelläni leivällä ja maidolla — ja joskus vähän hilloa — kun vaan annatte minun tulla mukaan.
— Sitäpaitsi saamme tehdä itse aika paljon. Stellan täti ei voi ehtiä kaikkea. Meidän jokaisen osalle tulee koko lailla tehtäviä. Ja sinä —
— Ja minä olen tähän asti ollut kuin kedon liljat, jotka eivät työtä tee eivätkä kehrää, täydensi Philippa. — Mutta minä kyllä opin. Kun näytätte yhdenkin kerran, miten minun pitää tehdä, niin minä kyllä osaan. Vuoteen järjestämisestä minä jo nyt selviydyn; ruokaa en tietysti osaa valmistaa — vielä. Mutta minä olen luonteeltani kiltti ja tasainen enkä ole koskaan happamalla tuulella, kun on ruma ilma. Se saa monen marisemaan. Rakkaat kulta-ihmiset! En ole eläessäni toivonut mitään näin kauheasti — ja lattia on niin kamalan kova polviparoille.
— Vielä eräs asia, keskeytti Priscilla päättävästi. — Koko Redmond tietää, että sinulla on vieraita melkein joka päivä. Niin suuri vastaanotto ei käy päinsä Karoliinan majassa. Me olemme päättäneet olla kotona vain perjantai-iltaisin, jolloin hyvät ystävämme ovat tervetulleita. Jos sinä liityt meihin, niin sinäkin saat mukautua samaan sääntöön.
— Äärettömän mielelläni. Niinkuin minä vähääkään välittäisin koko tuosta vieraiden paljoudesta! Tulee päinvastoin olemaan suloista saada olla vähän rauhassa. Olin itsekin ajatellut määrättyä päivää, mutta tietysti en voinut mitään päättää tahi ilmoittaa asianomaisille. Ellette suostu siihen, että minä lyön ryysyt yhteen ja jaan myötä- ja vastoinkäymiset teidän kanssanne joka suhteessa, niin minä kiukuttelen itseni hengiltä ja kummittelen sitten kauheasti… Minun päämajani on sitten Karoliinan majan portailla, joten te ette pääse ulos ettekä sisään koskettamatta minun astraaliruumistani.
Anna ja Priscilla vaihtoivat syvämietteisiä katseita.
— Niin, sanoi Anna, me emme voi luonnollisestikaan luvata ottaa sinua joukkoomme ennenkuin olemme neuvotelleet Stellan kanssa, mutta en usko hänellä olevan mitään sitä vastaan. Me otamme kyllä omasta puolestamme sinut mielellämme yhteen joukkoon.
— Jos kyllästyt meidän yksinkertaiseen elämäämme, niin saat mennä tiehesi, ja sillä hyvä, lisäsi Priscilla.