— Tulee, pikku Davy, ja minä toivon, että sinä olet aina kiltti ja kohtelias hänelle.
— Kyllä minä olen kiltti ja kohtelias. Mutta ei kai hän vaan pane minua nukkumaan iltaisin?
— Kyllä kai hän joskus panee. Miksi hän ei saisi sitä tehdä?
— Kun hän panee minut nukkumaan, en voi lukea iltarukouksiani niinkuin sinun kuullen.
— Sehän on omituista. Miksi et sitten voi?
— Hyi kaikkea! Minusta ei ole hauskaa puhua Jumalan kanssa, kun vieras ihminen istuu vieressä kuulemassa. Puhukoon Dora, jos tahtoo, kun tuo rouva on sisällä, minä en tahdo. Minä odotan kunnes hän on mennyt, sitten minä annan tulla. Eikö niin?
— Vaikka niinkin, kun vaan et unhota lukea rukouksia, Davy-poju.
— En toki — voit olla rauhassa. Minusta on metkaa lukea iltarukouksia. Mutta silloin saat vain sinä olla sisällä. Kun sinä jäisit kotiin, Anna! En voi ymmärtää, miksi sinun pitää lähteä pois täältä.
— Älä usko, että se on kovin hauskaa naimistakaan, mutta minusta tuntuu, että minun täytyy lähteä.
— Jos se ei ole sinustakaan hauskaa, niin ei kai sinun tarvitse lähteä. Olethan sinä täysi-ikäinen. Kun minä tulen täysi-ikäiseksi, niin saat uskoa, etten minä aio tehdä mitään, mikä ei minusta ole hauskaa.