— Anna, nyyhkytti Davy kietoen kätensä Annan kaulaan, minä olen niin kauhean iloinen, kun taas olet kotona. Minä en voinut nukkua, ennenkuin olen kertonut sen jollekulle.
— Mitä sinun piti kertoa?
— Että olen kauhean pahoillani.
— Rakas ystävä, miksi sinä olet pahoillasi?
— Kun olen ollut hyvin paha tänään, Anna. Voi, minä olen ollut niin hirmuisen paha — pahempi kuin koskaan ennen.
— Mitä sinä sitten olet tehnyt?
— Hyi, en uskalla kertoa. Sinä et pidä minusta sitten enää koskaan, Anna. Minä en voinut lukea iltarukoustani tänä iltana. Minä en uskaltanut kertoa Jumalalle, mitä minä olin tehnyt. Minua hävettää kauheasti, kun hänen pitää saada se tietää.
— Hän taitaa tietää sen muutenkin, Davy.
— Niin sanoi Dorakin. Mutta jospa hän ei tullut niin tarkalleen nähneeksi… Minun täytyy ainakin kertoa sinulle ensin.
— No, mitä sinä olet saanut aikaan?