"Häpysi tuntematon roisto!" huusi maakreivi nyrkkiään heristäen, "minä olen sinut opettava — taikka en kuitenkaan", keskeytti hän uhkauksensa; "itse minun nyrkkini koskettaminenkin olisi sinulle ritarinlyönti ja tekisi Juutalaispojasta kavalierin. Minä rankaisen sinua ansiosi mukaan. Varkaana olet sinä tänne tunkenut, minä vangitutan sinut ja annan murtovarkaudesta nostaa sinua vastaan kanteen!"
"Herra maakreivi, älkää sitä tehkö", huudahti Gudula, irroittaen itsensä Mayer Anshelmin syleilyksestä ja astuen ruhtinaan eteen, "armahtakaa meitä —"
"Vaiti, Gudula, vaiti", keskeytti Mayer Anshelm häntä ylpeästi. "Älä nöyrry hänen edessänsä. Meidän puolellamme tässä oikeus on, ja —"
"Oikeus!" huudahti maakreivi ivallisesti. "Onko Juutalaisellakin oikeutta? Vetoopa pilkoillasikin oikeuteen, Juutalainen, rohkenepa koettaa minua kanteenalaiseksi saattaa, ja saat nähdä, tokko Juutalainen oikeutta saapi riidassa Hanaun maakreiviä, vastaista Hessenin kuuriruhtinasta vastaan! Minä heitän sinut murtovarkaudesta oikeuden käsiin, ja, totta Jumala, sinä et rangaistustasi vältä!"
"Ja jos ihmisten vääryys minut tuomitsee, niin minä sen kärsin", lausui
Mayer Anshelm tyynesti, "mutta minä syytän teitä omantuntonne ja
Jumalan oikeuden edessä. Minä vakuutan julkisesti koko maailmalle
viattomuuteni ja julistan teidän rikoksenne."
"Ja kumminkin sinut tuomitaan!" nauraa hohotti maakreivi. "Mutta kuka sinä oikeastaan olet? Mikä oikeus sinulla on tähän tyttöön?"
"Hän on minun veljeni, kallis, rakas veljeni", ehätti Gudula sanomaan. "Herra maakreivi, te sanotte minua rakastavanne. No, näyttäkää nyt se toteen. Olkaa jalomielinen, antakaa veljelleni anteeksi ja sallikaa hänen vapaasti täältä lähteä, antakaa myös minun hänen kanssansa mennä; kuolettakaa paha himonne, ja minä tahdon unhottaa, tahdon anteeksi antaa, tahdon Jumalata rukoilla teidän edestänne. Olkoon tämä kamala hetki salaisuutena, jota kielemme ei milloinkaan ole ilmaiseva. Lausukaa nuo jalomieliset sanat: mene Gudula, minä en sinua estä!"
"En, en", huusi nuori ruhtinas suruisesti, "en, Gudula, en voi, sillä minä rakastan sinua oikein todenteolla ja tahdon antaa sinulle siitä todistuksen! Veljesi kuullen vakuutan minä sinulle uudelleen: minä rakastan sinua! Ja minun rakkauteni on niin suuri, että se ei huoli mistään ennakkoluuloista. Gudula, minä tahdon pitää arvossa sinun siveytesi, sinun kunniasi. Minä pyydän sinua vaimokseni. Käänny kristin-uskoon, ja sinä olet oleva minun puolisoni. Lailliseksi puolisokseni minä en voi sinua tehdä, mutta vihittynä vaimonani tulet sinä saavuttamaan arvoa ja kunniaa. Käänny kristin-uskoon, minä pyydän sinua vaimokseni!"
"Minä pysyn uskollisena isäini Jumalalle!" lausui Gudula juhlallisesti
"Juutalainen olen ja Juutalaisena tahdon myös pysyä!"
"Siis hylkäät tarjoukseni?" kysyi maakreivi surun- ja vihansekaisella äänellä. "Tahdot siis syöstä veljesi onnettomuuteen?"