"Gudula", huudahti Mayer Anshelm riemuiten, "minä kiitän sinua! Minä olen aarteeni löytänyt ja minä olen nyt rikas mies!"
3.
Onnellisilla ei ole mitään historiaa, vaan vuodet vierivät heidän ohitsensa huomaamatta kuin kesäiset päivät. Mayer Anshelm oli aarteensa löytänyt, ja hän piti sitä pitkin ikäänsä suuressa arvossa, vielä elämänsä ehtoolla nimitti hän Gudulaa kauniimmaksi ja paremmaksi puoleksensa. Gudulalla oli osansa Mayer Anshelmin kaikissa ajatuksissa, kaikissa riennoissa, hän kärsi iloisesti hänen kanssansa puutetta, kun he vielä köyhinä olivat, hän teki hänen kanssansa työtä, hän, sanalla sanoen, pyrki samaan päämäärään kuin miehensäkin, että ainoastaan rikkaus voi päästää heidät olevaisten olojen sorrosta, antaa heille vapautta ja panna heidät tilaisuuteen vaikuttamaan kansalaistensa hädän ja kurjuuden lievittämiseksi.
Ja he tulivat rikkaiksi, ja monivuotisen ahkeran työn, säästäväisyyden ja keinottelemisen perästä pitivät Frankfurtin kristitytkin rahamiehet Mayer Anshelm Rothschildia arvossa; häntä tervehdittiin kunnioittavasti pörssillä, kun hän siellä kävi kolmen vanhimman poikansa seurassa, jotka hän jo aikaisin oli ottanut apulaisikseen ja osallisiksi pankkiliikkeesensä; jokainen halasi tietää, mitä papereita Mayer Anshelm milloinkin osti, sillä he olivat vakuutetut, ett'ei hän koskaan huonoja osta eikä koskaan ryhdy epätietoisiin keinottelemisiin. Jokainen otti hänestä osviittaa, koska kaikki tiesivät, että hän ei ainoastaan ollut viisas ja älykäs asiamies, vaan myös perin rehellinen, jonka sanaan voi ehdottomasti luottaa.
Ainoastaan itsensä, oman neronsa ja väsymättömän toimellisuutensa ja ahkeruutensa kautta oli Mayer Anshelmista tullut se mikä hän oli, nimittäin rikas mies, ja juuri senvuoksi hän iloitsi ja sanoi ylpeydellä pojillensa: "mikä minä olen, sen minä olen itseni kautta, enkä muiden! Työ on ollut minun suosijani, ahkeruus ystäväni ja säästäväisyys armas äitini. Niiden avulla on minusta tullut se, mikä olen, nimittäin rikas mies, jolla ei ole mitään muita kiittämistä kuin taivaan Jumalaa, joka myös on antanut minulle enemmän kuin rikkautta: armaan, hellän vaimon ja kymmenen tervettä lasta. Siis olkaamme edelleenkin ahkeroita töissämme ja toimissamme, niin Jumalan siunaus on meitä aina seuraava."
Monta monituista vuotta oli täten kulunut, mutta ne eivät olleet katkaisseet Hanaun maakreivin ja Mayer Anshelm Rothschildin välistä yhteyttä, joka niin kummallisella tavalla oli alkunsa saanut. Maakreivi oli ottanut säätynsä mukaisen puolison, hän oli isänsä kuoltua 1785 perinyt Hessenin kuuriruhtinaan istuimen ja muuttanut sinne asumaan, mutta yhä oli hän mielessänsä pitänyt huvihuoneessa tapahtuneen kohtauksen, ja sentähden näytti hänestä välttämättömältä antaa Mayer Anshelm Rothschildille jonkinlaista hyvitystä siitä häväistyksestä ja murheesta, minkä hän hänelle oli matkaansaattanut, sekä näyttää hänelle kuinka suuri luottamus ja kunnioitus hänellä oli häntä kohtaan.
Sentähden nimitti hän Mayer Anshelm Rothschildin v. 1801 hovi-asiamieheksensä. Saatuaan ruhtinaan virkavahvistuskirjan meni Mayer Anshelm sitä näyttämään Gudulallensa joka istui lastensa huoneessa. Hän ojensi paperin Gudulalle ja kysyi hymyillen josko hän vielä pitäisi vihaa kuuriruhtinaalle ja josko hän sallisi miehensä ottaa kuuriruhtinaan tarjoaman arvonimen ja viran.
Gudula katsoi vilaukselta paperiin ja sitten hymyili hänkin. "En pidä enää kuuriruhtinaalle vihaa", sanoi hän; "päinvastoin on hän meille toimittanut jonkinlaista puhemiehen virkaa, ja ilman hänettä ei Mayer Anshelm nyt olisi minun rakas mieheni. Mutta haluaisin kumminkin tietää, mitä hyvää suurelle Mayer Anshelm Rothschildille siitä on, jos pieni Hessenin kuuriruhtinas hänet hovi- asiamieheksensä nimittää".
"Hessenin kuuriruhtinas on verrattomasti rikas herra", vastasi hänen miehensä vakavasti, "hän olisi mahtava ja arvoisa herra, vaikk'ei hän olisikaan ruhtinas, sillä hänellä on monen miljonan guldenin omaisuus".
"Mutta tiettyhän on, millä tavalla hän sen on saanut", sanoi Gudula olkapäitään kohauttaen. "On myönyt alamaisparkojansa Englantilaisille, että he heitä auttaisivat Amerikan vapautta ja itsenäisyyttä kukistamaan. On antanut Englannin maksaa jokaisesta kaatuneesta maansa lapsesta sata guldenia, eikä ole rahoja antanut kaatuneitten turvattomille perillisille, vaan on pistänyt ne omaan kukkaroonsa; kerran, kun eräässä tappelussa Mississippin varrella oli kaatunut ainoastaan muutamia Hesseniläisiä, oli herra kuuriruhtinas vartavasten kirjoittanut Englatilaisten komentavalle kenraalille Amerikassa ja päivitellyt, että niin vähän Hesseniläisiä oli tappelutantereelle jäänyt, sekä vaatinut, että vastaisissa kahakoissa piti Hesseniläiset aina pantavan vaarallisimpaan paikkaan! [Historiallinen totuus.] Kyll' on kelpo maan-isä, tuo Hessenin kuuriruhtinas, ei todellakaan ansaitse sitä kunniaa, että Mayer Anshelm Rothschild rupeaa hänen hovi-asiamieheksensä".