Iltapuolella samana päivänä marssi eräs osasto Ranskalaista sotaväkeä Juutalaiskaupunkiinkin. Osaston eturinnassa marssiva upseeri kysyi portilla värjötteleviltä lapsilta, jotka avossa suin katsoa töllöttivät noita komeita sotamiehiä, josko he tietäisivät, missä Mayer Anshelm, Hessenin kuuriruhtinaan hovi-asiamies asuu.
Kaikki ne sen tiesivät, nuo töllistelevät lapset, ja juoksivat halullisesti edeltäpäin tietä näyttämään sotamiehille Mayer Anshelm Rothschildin asuntoon.
Mayer Anshelm istui rauhallisesti työhuoneessansa kirjainsa ääressä, kun ovi äkkiä aukeni, ja Gudula kalpeana ja hengästyneenä syöksi sisään.
"Mayer Anshelm, ranskalaisia sotamiehiä on tunkenut asuntoomme! He vartioitsevat katua ja pihamaata, he seisovat portailla ja porstuassa. Me olemme hukassa! He ovat saaneet tietää, että kuuriruhtinas on käynyt sinun luonasi, että —"
"Hiljaa, Gudula", keskeytti hänen puolisonsa häntä tyynesti, "etkö näe, että emme ole yksin?"
Ja niin olikin. Eräitä ranskalaisia upseereja seisoi huoneessa, ja avonaisesta ovesta näkyi välkkyvillä kivääreillä varustettuja sotamiehiä.
Mayer Anshelm astui tyynesti upseereja vastaan ja kysyi heidän asiatansa.
"Meillä on käsky vaatia teiltä ne miljonat, jotka entinen Hessenin kuuriruhtinas teidän huostaanne on antanut", sanoi yksi upseereista.
"En ole mitään miljonia saanut kuuriruhtinaalta", vastasi Mayer Anshelm tyynesti.
Upseeri naurahti. "Te ette siis tahdo antaa noita miljonia? Keisari Napoleon on käskenyt, että ne ovat annettavat Frankfurtin suuriherttualle. Meillä on ankara käsky ottaa teiltä nämä miljonat".