"Sehän on minun syntymävuoteni!" huudahti prinssi vilkkaasti.
"Pyydän anteeksi, että olen rohjennut syntyä samalla vuodella kuin herra prinssi", lausui pieni Mayer Anshelm ivallisella alamaisuudella. "Tahtoisin olla seitsemää toista sataa kolmea viidettä vuotta ennemmin syntynyt, sillä silloin olisin minäkin ollut prinssi, koska olen Levin sukua, joka oli ylimmäisten pappien ja suurten herrain suku! Pyydän vieläkin anteeksi, herra prinssi! Ja nyt olemme jo päässeet portille takaisin, ja koska Te, korkeat herrat, jo olette nähneet kaikki, mikä katsomista ansaitsee, niin lienee Teillä nyt kiire päästä pois tästä likaisesta Juutalaiskaupungista. Kello lyökin jo kuutta! Se on se aika, jolloin Juutalaiskaupungin portit suljetaan.
"Hyvä on, pieni Mayer Anshelm", sanoi paroni ja puheli hetkisen prinssin kanssa. "Kuule, mitä minulla on sinulle Hänen Ylhäisyytensä nimessä sanottavaa. Sinä olet älykäs, sukkela poika, ja sinä olet voittanut prinssin suosion, jonka vuoksi hän mielellään tahtoisi sinulle tehdä jonkun armon osoituksen".
"Niin, minä tahtoisin mielelläni sinulle tehdä jonkun armon osoituksen", kertoi prinssi ylhäisesti. Jos sinä tahdot lähteä tältä vanhalta, inhottavalta Juutalaiskadulta ja ruveta oikeaksi ihmiseksi ja antaa itsesi kastaa, niin tahdon minä pyytää isääni, Hessenin kuuriruhtinasta, että hän ottaa sinut huostaansa ja antaa sinun oppia jotakin käsityötä jotta sinä suutarina tai leipurina rehellisellä tavalla voisit henkesi elättää".
"Kiitän nöyrimmästi, mutta minä olen liian ylhäistä syntyperää, ruvetakseni alhaista käsityötä oppimaan!" vastasi poika ylpeästi. "Olen liian rehellisistä vanhemmista, vaihtaakseni uskontoani, kuten prinssit ja prinsessat, jos heillä siitä on maallista etua, ja minä rakastan tätä vanhaa, likaista Juutalaiskatua liian paljon, voidakseni sitä koskaan hylätä. Täällä Juutalaiskadulla tahdon minä elää ja kuolla, täällä tahdon minä tulla rikkaaksi mieheksi, miljonain omistajaksi".
"Sinusta tulisi rikas mies ja miljonain omistaja?" nauroi prinssi. "Minun rouva äitini on kertonut, että miljonassa on paljon, hyvin paljon rahaa. Mitenkä sinä poika parka, luulet voivasi saada miljonan?"
"Mitenkäkö luulen voivani saada?" kysyi Mayer Anshelm ynseästi. "Minä tahdon sen itselleni ansaita".
"Mutta millä keinoin?"
"Työllä ja toimella, herra prinssi. Nykyjään kaupitsen minä nuppineuloja ja käärelankaa; nuppineulat poimin minä kadulta, jonne nuo koreat rouvakset niitä pudottelevat, käärelankasuikaleet haen minä rikasten kauppiasten makasineista, jonne he niitä tavaramyttyjen ympäriltä viskelevät. Niin, niin, nykyjään käyn minä kauppaa nuppineuloilla ja käärelangalla, mutta kerran, kun aika on tullut, olen minä kauppaa käypä kullalla ja hopealla, maahovilla, valta-istuimilla ja kruunuilla. Jos te, herra prinssi, silloin kenties tahtoisitte antaa vähäisen kruunun minulle myötäväksi, niin lupaan minä tehdä parastani. Mutta nyt, ylhäiset herrat, pyydän minä rahaa. Minä olen kuljettanut Teitä kokonaisen tunnin".
"Täss' on sinulle kolme guldenia", sanoi paroni ja pudotti rahan pojan käteen.