SOUTAJA.

Muistelen tähtiä menneen talven, silmiä kultaiseni. Poies multa silmäinsä loiste ijäksensä meni.

Soudan, soudan viherjää vettä, kuuntelen laulua laineen. Turhaksi tunnen elämän onnen, turhaksi maallisen maineen.

Olipa mullakin köyhällä kerran kartano kauneinta kultaa. Nyt on mulle maailma kaikki mustaa turvemultaa.

Soudan, soudan viherjää vettä, ruuheni vaipuu, vaipuu. Hiljaa, hiljaa solisee viileen lainehen laulava kaipuu.

SUVILEMPEÄ.

—Tyttöni, tyttöni kultatukka,
särkijä sydänten!
Miksi sa armas auringonkukka
hymyät kaikillen?

—Lienen ma nuokkuva nurmenukka
taittuva tiellesi sun!
Varsani, varsani mustasukka,
miksi sa muserrat mun?

—Halla hyyti uni-kukan hauraan.
Uneksija, herää, tartu auraan!