Oli ensimäinen onnea tulvillaan; veri maahan pirskui ja katso, kasteesta sen kolme kohosi pystyyn käärmettä kähisten.
Oli sydän toinen hyvyyttä pelkkää vaan; veri maahan pirskui ja katso, kylvöstä sen kolme kasvoi karitsaa kaunoista niitullen.
Oli kolmas onnettomuutta tulvillaan; veri maahan pirskui ja katso, hurmeeseen kolme enkel-lasta laskeui polvilleen.
SIMPUKKA-SYDÄN.
Ah, sydän, turhaan kuoloas oon surrut.
Vain kasvaaksesi hetkiseksi murrut!
Sa helmen sait, kun surun kuorees sulit, sa kadotit, ja kauniimmaksi tulit.
Näin jumalille lempikorun loit sa, pololle haltijalles aarteen soit sa.
Sa simpukkani sairas, kiitos sulle, ah, tuskastakin, jonka tuotit mulle!
Kuink' oisin sua ilman köyhä, pieni!
Sun kanssas jumaloihin kulkee tieni.