Tuo täytyi sanoa heille, he kärsivät siitä, eivätkä ymmärtäneet; ja sentään ei kironnut kukaan, ei kantanut kaunaa. Mut tyhjäksi jäin, soluin kaarnana virran mukaan…. Oi äiti, mun syömmeni kärsii….
Oi äiti, oon kaupungissa, sen turulla tuomitulla; niin kylmä on mulla, on syömmeni sairas…. En miehiltä lohtua löydä, ei sydäntä, sielua suoraa heillä: peljäten pettyä elämän teillä he pahoiksi asestuvat.
Näin kulkea pakko on väkevän lailla kuin mitään ei sielu ois vailla, tuo sielu, mi kärsii, oi äiti, kuinka se kärsii….
Oh, aivan pieni ma oon yhä vielä ja turvaton, mun syliisi ikävä on, oi äiti, mua otsalle suutele hiljaa kuin ennen, ja sävelellä mua vienolla tuudita, hellä! Mut tuskaani viihdyttää et enää voi, se ainiaks itkemään jää, se pisaroi verta ja pisarat hitaasti kierii, en muuta ma tee kuin katson, kuinka ne vierii….
Näät nyt, miten hauras ma olin.
Miks päästit mun maailmaan yksin!
Emon armahan arvoa
tiennyt en lähteissä silloin.
Oi äiti, nyt tiedän ja kärsin….
Tule äiti, ma pelkään! Mua miehet ei tunne, tylymielin he vierovat mua, pahat naiset mun vyöttävät vieden kunne ma itse en tahdo. Oi tule, ma pelkään…. Sun lempesi yksin on hyvä, ijät kestävä, syventyvä. Oi tule, mua kuolema vaanii, oi äiti, mun syömmeni kärsii….
Minut helmaasi sulje kuin ennen lasna! Ujo, hiljainen lapsi ma olin, sen muistat, en leikkinyt paljon. Ota luoksesi taas, käsivarsille nosta ja kantaos kauas pois! Taas kehdossa pienessä uinun ma niinkuin muinoin, ja kaihtimet valkeat, vanhat yli unteni kumartuvat, myös niiden kuluneet kuvat, nuo leikkivät lapset ja perhot…. Oi, kultaiset muistot! Oi äiti, oi äiti, sydänkäpysi kuolee, tää vankila tappaa hänet! Tule pian, mun syömmeni kärsii….
Tule pian, oi äiti, emo kallehin, helmasi avaa, taas raoita mulle sadun huntua punertavaa; unelmoida ma mielin ja vaipua uneen…. Elon aavikon polttava hiekka vedet silmästä hiertää; unelmoida ma mielin ja sitten kuolla. Tule, vie minut pois, ota luoksesi, lempee, mi osaat anteeksi antaa, siks että oot kärsinyt, saanut tuskia kantaa, siks että oot äiti. Ma kaipaan anteeksi-antamusta, sun suutelos armaan valkeaa siunausta. Tule luokseni, äiti, mun syömmeni kärsii….
PALKOVENHOLLA.
Olen heitetty yksin, yön aution selkään.
Voi, maailma, kuinka sun yötäsi pelkään!