— Jumalainen ja ihmeellinen on sinun olemuksesi ja valtaistuinta varten. Sinä olet nähnyt, miten kaikki ovat kumartuneet…

— Etkö muista, että olet kyllästynyt ylistelyihin, joita olet saanut kuulla aivan liian paljon koko elämäsi ajan? Sinähän olet tottunut jo kaikelle haukottelemaan.

— Sinä olet aivan sairas oman itsesi yltäkylläisyydestä. Sinun pitää löytää jotakin itseäsi suurempaa, jonka voima ja kirkkaus saattaa varjoon sinun oman minuutesi.

— Lähde avaraan maailmaan!

— Lähde etsimään kutsumustasi, Mirdja!

* * * * *

Eräänä päivänä syyskesällä oli Mirdja vihdoin tehnyt päätöksensä.

— Setä, sanoi Mirdja, anna minun lähteä ulkomaille, minä tahdon oppia tekemään työtä. Tämä elämä ei minua tyydytä. Tämä ei ole se maa, jossa vapaus, äly ja taide voisivat juhlaa viettää. Vanki olen minä täällä. Salli minun matkustaa!

— Matkusta, vastasi setä.

Enempää ei heidän välillään siitä asiasta puhuttu.