— Miksi käytät suuria sanoja, jotka eivät merkitse mitään!
— Eivätkö merkitse! Mirdja, sinun täytyy uskoa minua. Kuule, minä voin tappaa itseni tähän sinun jalkojesi juureen. Uskotko sitten?
Neljänneksi: rakkaus on lapsellinen ja hullu, sanoi Mirdja itselleen.
Hän naurahti.
— Oh Mirdja, miksi kidutat minua! Älä naura rakkaudelleni! Minä voin kuolla sinun tähtesi.
Ja Eino heittäytyi maahan Mirdjan jalkoihin.
— Tarpeeton ansiotyö.
— Minä makaan tässä siksi kun kuolen. Sinä et rakasta minua, sinä et rakasta minua. Minulla ei ole mitään jälellä.
— Nouse ylös!
— Suutele minua merkiksi, että minua rakastat.