— Miten arkaan kohtaan te osaattekin iskeä… Mutta minä olen jo vanha ja kokenut…
Mirdja vaipuu taas sanattomaksi. Toinenkaan ei puhu mitään…
Vihdoin jatkaa taas Mirdja:
— Kuulkaa, sanokaa totta, annoinko minä itseni lavalta kuten te alussa mainitsitte? Annoinko todellakin, noin vai erotuksetta kaikille, jotka olivat lunastaneet piletin, kokonaan…?
— Olkaa huoleti, neiti, te ette ole prostitueerannut itseänne, ette millään lailla. Suonettehan anteeksi äskeisen ajattelemattoman puhetapani. Sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä…
— Mutta sillä on merkitystä, Mirdja melkein ärjäisee, sillä te olette lausunut ilmi minun salaisimman ajatukseni. Sillä kun minä tulin tänne tänä iltana, tulin minä siinä mielessä, että minä itseni antaisin lavalta. Niin juuri, sanasta sanaan niin. Mutta en kaikille, vain jollekin, joka ymmärtäisi… für die Wahlverwandschaften… Ja nyt minä kaikesta sydämestäni toivon, että te olisitte se ainoa, se ainoa, toistaa hän kiivaasti. — Niin, nyt on teidän vuoronne ihmetellä, ja minun asiani pyytää anteeksi. Mutta nähkääs, te olette tämän illan kuluessa enemmän kuin yhden kerran koskettanut minun sieluani hyvin läheltä… Ensin se suututti minua, mutta nyt olen siitä vain iloinen, sillä minä tunnen, että voin olla teille avomielinen. Minä tunnen, että te ymmärrätte minua, vaikkapa vielä sen itse kieltäisittekin, ja minä noudatan aina tuntemuksiani… Älkää antako sen kiusata itseänne, älkää pakottako itseänne mihinkään kohteliaisuusvelvollisuuksiin, olkaa itseänne, kuten minä olen teille. Ja ajatelkaa sitten minusta mitä tahdotte! Ette varmaankaan ikinä ole kokenut, mille tuntuu ihmisestä, joka näyttelijälahjoillaan alati on leikkinyt, kun hänet äkkiä luonnollisuuden raju, valtava pakko yllättää… Näyttelijäksi minä oikeastaan rupeaisinkin, lisää hän keveämmin, mutta en voi… Minulla ei ole mitään pakkovöitä ja sentään riippuu elämäni liiankin monista langoista…
— Kohtalon langoista…
— Kuka niitäkin kutoo? Jumala, sanotaan. Elämä, me kaikki, me itse, eikä kukaan…
— Niin, ikuista mysteriaa on elämä…
— Ja jotkut väittävät, että se on vain heijastusta vielä suuremmasta… ikäänkuin symbolismia…