— No, ei suinkaan se ole sinulle mikään uutinen, että ihmiset ovat yleensä suuria filisterejä. Sielun salaisimpia vaikuttimia tuodaan aniharvoin esille, etenkin jos niiden jaloutta vain jollakin tavoin sopii epäillä. Tai jos se tehdään, tehdään se sitten oikein paraadilla, tunnustuksien muodossa, joiden suuri ansio on siinä, että ne aina todistavat tekijänsä erinomaisen syväksi sielunanalyytikoksi ja ennen kaikkea rohkeaksi, joukon yli kohoavaksi, ennakkoluulottomaksi totuuden palvelijaksi ja neroksi… Mutta tässä he tekevät oikein, ihmisparat!…
— Mutta todellista ystävää ei sentään pelaa pois väärillä korteilla…
— Sitä oikeaa, lisää Runar pienellä ivalla.
— Sinä et luota naiseen…
— En minä tiedä. Minulla ei ole siinä asiassa mitään kokemusta.
— Sinä et luota minuun?…
— Sinä osaat pettää, sanoo Runar hitaasti.
— Sinä et luota minuun?!
— Sinussa on vaarallista satanismia, ma diablesse! naurahtaa Runar.
— Minä olen kevytmielinen ja hetkellinen, on minulle sanottu. Minä osaan sen jo. Mutta minä en ole koskaan halpamainen. Uskotko edes sen?