— Minuun… ja ilman epäilyn varjoa?
— Enemmän kuin Jumalaan.
Kummallinen tunne kuumottaa Mirdjan sielussa eikä hän osaa selittää itselleen, onko se riemua vai tuskaa… Hän selailee kirjoituksia…
— Yksi ystävä on minulla ollut ennen sinua, puhuu Runar, yksi, joka on nähnyt nuo —
— Kuka?
— Norkko.
— Hän!!
Melkein säikähtää Mirdja omaa huudahdustaan ja hän alkaa puhua vain peittääkseen hämminkiään.
— Kummallinen nimi tällä novellilla.
— "Parisettaako" tarkoitat?