— Olenko paha nyt, kun vihdoinkin alan oppia sinun suuren taitosi vaieta, äänettömyyden ikuisen kaunopuheisuuden…?
Mirdjan ääni on katkera ja ärsyttävä ja asema alkaa taas käydä kiusalliseksi.
Samassa tulee palvelija sisään tuoden postin.
Se on kuin pelastus. Jännitetty tunnelma särkyy ja kumpikin syventyy omaan postiinsa.
— Mirjda, sanoo Runar hetkisen kuluttua, tahdotko lukea tämän?
Mirdja heittää pikaisen syrjäsilmäyksen Runarin ojentamaan kirjeeseen.
— Jobin posteja taas, hän murahtaa.
— Pappa ja mamma taitavat tulla meitä ensi viikolla tervehtimään, jatkaa Runar.
— No enkö sitä arvannutkin! Tarkastusmatkalle taas tietystikin. Oh, millaista näytetavaraa olen saanut olla tämän vuoden! Se on inhoittavaa!
Tumma puna ajautuu Runarin kasvoille.