— Sitä, jota ei saa, suree ikänsä kaiken. Kauniin uskon olet minulle takaisin antanut, saavuttamattomuudellasi…
— Mutta jollei se olisikaan totta tuo minun saavuttamattomuuteni?
Jos sinä saisit minut itsellesi, omaksesi, kuten mies saa naisen…
Entä sitten? Sinä jättäisit minut ja unhottaisit…?
Rolf liikahti kärsimättömästi ja melkein kiivaasti hän vastasi:
— Minähän puhun unelmasta, etkö sinä ymmärrä, vain unelmasta, joka ei koskaan voi eikä saa olla muuta, kuuletko, ei saa olla! Minä olen saanut tässä maailmassa enemmän kuin tarpeekseni todellisuus-arvoista, ne eivät ole minulle enää mitään arvoja. Mutta unten kultaisia niisiä minä tarvitsen, enkä minä kuulu niihin, jotka toivoisivat itselleen taikasauvaa voidakseen muuttaa ne kourankestäviksi köysiksi, — ellen hirttonuoraa mahdollisesti kaipaa. Ja äsken, en minä puhunut meistä, en itsestäni enkä sinusta, ystävä. Jos sinä kerran miehen valitset, valitset sinä korkean ja voimakkaan, — ja minä — minä olen tällainen saakelinmoinen, jota sinä monta kertaa olet auttanut kotiin käsipuolesta. Luuletko, etten tiedä sitä, etten aina ole tiennyt sitä, luuletko, ettei minussa ole miehen ylpeyttä niin paljon, etten koskaan ota naista, ellen voi olla häntä korkeampi, jumalallisempi, sillä juuri sitä ja ainoastaan sitä vaatii miehen ja naisen rakkaus.
Syntyi pitkä äänettömyys. — Sitten sanoi Mirdja hiljaa kuin itselleen puhuen:
— Ja kuitenkin on sinussa enemmän voimaa, enemmän miestä kuin Einossa. Hänen sielunsa on liian heikko minulle; hänen rakkautensa on nahjusmaista, vetistelevää taikka mielipuolista. Se hallitsee häntä eikä hän sitä, ja miehen tulee hallita itseään ja naistaan. Niin, miehen tulee hallita naistaan…
Ja Mirdjan sielu toisti yhä uudestaan selvää ja kovaa ajatusta: nyt minä sen ymmärrän, minä en voisi häntä rakastaa…
— Onko sinun vielä paha olla?
— Ei, sinä lohdutat minua aina, sinä ymmärrät minut paremmin kuin minä itse.
— Mutta mehän istumme pilkkosen pimeässä. Emmekö lähde ulos vähän vielä puhelemaan? Minun tekee mieleni irroittua itsestäni, tahi toisin sanoen, jutella edelleen roskaa. Tämä pimeä on siinä suhteessa kyllä erinomainen vapauttaja, mutta — on muutakin varmempaa…