Kummallisesti alkaa läpättää Mirdjan sydän odottamattomasta mielenliikutuksesta ja jännityksestä…
He eivät olleet tavanneet toisiaan niin moneen tärkeään vuoteen. —
Mitä sanoisivat he kumpikin nyt?
Samassa häviää Rolf nurkkauksen taa toiselle kadulle. Ja Mirdja alkaa juosta hänen jälessään.
Joku ohikulkeva naurahtaa hänelle, sanoo jotakin… Mutta Mirdja ei kuuntele, juoksee vain.
Nyt on hän aivan Rolfin takana. Hän ei ole erehtynyt henkilöstä.
Mutta hän ei uskalla mennä hänen rinnalleen. Henkeä ahdistaa niin kummasti, polvet vapisevat ja sormenpäissä asti pistelee jälleentapaamisen jännitys.
Ja Mirdja alkaa kulkea Rolfin kanssa samassa tahdissa salatakseen läheisyyttään. — Tällaiselta mahtaa tuntua kainon rakastajan sydämessä, ajattelee hän.
Vihdoin katsahtaa Rolf taakseen.
Silloin vasta uskaltaa Mirdja astua askeleen eteenpäin.
— Minä olen juossut sinun jälessäsi, Rolf, hyvän matkaa, saa hän hätäisesti esiinhuohotetuksi.