— Kaikki minkä omistaa, on lähellä sydäntä — sateenvarjokin, miksei!
He seisahtuivat. Runar viskasi kepin palaset maahan…
— Luuletko nyt olevasi intresantti? Mirdja halveksivasti hymähti.
— Ei ole tarkoituskaan…
— Kepin särkyminen taisi saada sinut pahalle tuulelle… hahaa!
Runar ei vastannut.
— Turhaa on sentään syytää vihaansa viattomiin esineisiin…
— Se katkesi vahingossa.
— Todellakin, minun kunnioitukseni kohoaa sinua kohtaan.
— Voiko se vielä kohota, kukapa olisi uskonut?