Keskustelun kovuus ja katkeruus oli kamala.
Mirdja nauroi ääneen:
— Sano, etkö vihaa minua nyt?
— En tuhannetta osaa siitä kuin sinä minua.
— Mutta Herra Jumala, minähän rakastan sinua, siitähän on aikoja sitten sovittu! Oletko unohtanut? — Minä rakastan sinua…
— Sinun äänesi sanoo tällä hetkellä: minä vihaan sinua…
— Minähän olen näyttelijä, oletko senkin unohtanut…
Vaitioloa…
— Mirdja, sanoi Runar äkkiä, eikö olisi parempi, ettei minua olisi…
— Epäilemättä. Ja vielä parempi, jos ei minuakaan olisi…