— Kaikki viisaus maailmassa on hyvin vanhaa ja sentään eivät ihmiset viisastu. Lue Salomonin saarnoja ja sananlaskuja!
— Onneksi eivät ihmiset elä viisauksiensa mukaan ja se on sentään suurin viisaus.
He nauroivat.
— Minun seurani ei ole sinulle terveellistä, sanoi Rolf; minä olen vain vanha roisto.
— No, minä olen sitten vähän nuorempi roisto; tekeekö se mitään?
— Kenties.
He vaikenivat taas.
He olivat jo tulleet ulos ravintolasta ja kulkivat äänettöminä pitkin katua. Mirdja koetti kuvitella mielessään, millaisilla silmillä häneen Rolfin äiti katsoisi ja — hänen oma äitinsä… Ja millaiselta mahtoi tuntua niistä, joilla oli hyvä ja hellä äiti, mutta joka ei ymmärtänyt lapsensa sielua…
— Tiedätkö, että minusta puhutaan paljon pahaa? kysyi Rolf, heidän jo ollessaan Mirdjan kotiportilla.
— Tiedän…