Mutta nyt ei ole mitään siitä kaikesta. Ja hirvittävä on hänen syntinsä. Lapsenkin on hän heittänyt pois nuoruutensa kauheassa itsekkyydessä…
Ja Mirdja alkaa surra sitä kuin vainajaa. Hän alkaa etsiä naisia, joilla on lapsia. Käy heidän jälessään, palvelee heitä ja ihailee ja kadehtii ja katuu…
Köyhä vaimo taluttaa kädestä pientä poikaa. Mirdja lähestyy heitä.
— Rakastatko sinä lastasi? kysyy Mirdja.
Vaimo katsoo hämmästyneenä häneen.
— Tahtoisitko kadottaa poikasi?
— En, rouva.
— Jos hän olisi hukkumaisillaan, hyppäisitkö hänen jälkeensä?
— Eipä tuo vesi pelottaisi, jos hyvin hätä olisi.
— Vaikka hukkuisit itse?