* * * * *
Mirdja viedään Lumiluodolle.
Nuori, hiljainen nainen annetaan hänelle seuraksi…
Mutta Mirdja ei ymmärrä, miksi tuo vieras nainen on hänen luonaan.
— Minä en ole koskaan nähnyt naista, hän sanoo. Minä melkein pelkäisin sinua, ellet olisi niin kummallisen hyvä…
Mutta sitten hän säpsähtää.
— Onko sinun nimesi kenties Anna? hän kysyy. Kaikkien hyvien ihmisten nimi on Anna…
— Nimeni on Martta.
— Vai niin… Ei se tee mitään… Mutta se on hyvä, ettei nimesi sentään ole Anna… hyvin hyvä… Mutta sinä olet nainen, oletko?
— Olen.