— Se on hyvä. Minä en ole ennen nähnyt naista. Mutta onko sinulla lasta?
— Ei.
— Se on hyvä… Silloin olisit Jumala ja minä pelkäisin sinua. Tiedätkö, että Jumalaa pitää peljätä? Minä pelkään jo ennestään. Se on hyvä, että olet minun kanssani. Mutta älä vaan sytytä tulta, sillä on niin pahat silmät. Vahinko, että sinä et ole Jumala. Silloin sinä voisit hävittää tulen ja sen pahat silmät… Sinä olet hyvä, vaikka sinun nimesi ei olekaan Anna…
* * * * *
Lumiluodon hullulla rouvalla on yksi ainoa suuri intohimo: piirtäminen. Päivät päästään hän vain piirtelee, ja aina silmiä. Pöytäliinat ja lattiat täyteen silmiä. Ikkunaverhot ja seinäpaperit täyteen silmiä…
Hän etsii lapsensa silmiä, hän sanoo. Mutta mitä enemmän hän niitä piirtää, sitä enemmän pelkää hän niitä.
— Minä tahdon polttaa ne kaikki, ne katsovat minuun niin pahasti! hän saattaa huudahtaa.
Mutta jo seuraavana hetkenä hän vaikeroi:
— Minä kurja, minä en ole mikään oikea äiti, kun tahdon polttaa lapseni…
Ei, en minä uskalla, en. Minun täytyy kärsiä niiden pahat katseet…