— Hyväänkö yhtä paljon kuin pahaan? ehätti väliin rouva Pilvenpää.
— Tunnetko sinä hänet? kysyi rouva Kailo uteliaana.
— En minä niin hyvin kuin kaikki kaupungin nuoret herrat. Mutta juuri herrat ylioppilaathan ovatkin häntä rekommendeeranneet, lisäsi hän pisteliäällä painolla.
— Hänen nimensä on todellakin hyvin tuntematon ja siitä päättäen lienee sen kantajakin vieras meidän yhteiselle aatteellemme. Ja suotavaa olisi, että kaikki esiintyjät olisivat saman päämäärän elähyttämiä, puhui rouva Kailo, joka ystävättärensä apteekkarinrouva Pilvenpään sanojen alta oli keksinyt epäedullisen arvostelun.
— Eikö laulajattaren päämäärä ole laulaa ja laulaa hyvin? virkkoi
Eino Kailo.
— Mutta tällaisessa tilaisuudessa, etkö ymmärrä, ovat esiintyjät valittavat myös niin sanoakseni sisällisesti.
— Näyttepä te valitsevan ulkonaisestikin, kuten nimen mukaan.
Jumaliste, mitä se nimi esiintyjän esityksiin vaikuttaa!
Äiti loi poikaansa pitkän, nuhtelevan katseen.
— On todellakin surkuteltavaa, että aina pysyt noin etäällä kaikista periaatteellisista harrastuksista. — Sinä siis myös ehdotat, että valitsisimme tuon neidin… mikä hänen nimensä taas olikaan?
— Päinvastoin. Häntä ette voi ollenkaan valita, sillä hän ei kuitenkaan suostuisi tulemaan. Mirdja Ast ei ainakaan kuulu teidän vasikoihinne.