Mirdjasta tuntui kuin olisi toinen huutanut hänelle: koirani, mun koirani, eikö sinulla olekaan koiran luonnetta! Mutta viisastelu oli nyt kerran käynnissä ja hän huomasi kyllä, ettei se lainkaan pysynyt loogillisuuden rajoissa, mutta vähät asioista, asenne oli tässä pääasiallista, repliikkien täytyi jatkua ja hän vastasi:
— Se on minulle juuri kaikki. Mutta todellisesti uskollinen itselleen ja ympäristölleen on vain se, joka aina hetki hetkeltä, päivä päivältä, vuosi vuodelta kunkin sekunnin totuuden uskaltaa elää ja tunnustaa. Elämän kehitykselle uskollisena oleminen on korkein uskollisuus.
— Mirdja, sinä vaihdat ja sekoitat käsitteet. Uskollisuutta on se, joka samanlaisena ikuisesti pysyy, uskottomuutta se, joka hetken kera häviää.
— Lyhytnäköisiä yhteensovituksia, valheellisia muotoja, joita palvellakseen ihmiset ovat itseltään itsekunnioituksen riisuneet ja elämältä sisällön varastaneet; ikäänkuin ei ikuisuus olisikaan vain häviävien hetkien saattoa ja ikäänkuin ei hetki jaksaisi sisältää ikuisuutta. Mutta tyhmät, sokeat ihmiset, mitä he tekevät? Odotellen ikuisuutta heittävät he pois hetken toisensa perästä elämän ala-arvoisina murto-osina, kunnes he siten ovat heittäneet pois koko elämänsä, siis koko inhimillisen ikuisuutensa ja tehneet siitä sisällyksettömän tyhjyyden. Tai sitten ottavat he tosin vastaan hetken ja sen sisällön, mutta eivät ymmärrä antaa sille ikuisuus-arvoa ja siten katkovat he palasiksi ihanimmat langat, joista se kudotaan. Tämä kaikki siksi, ett'eivät he tiedä että hetki ja ikuisuus ovat erottamattomat…
— On tosiaan vaikea keksiä järkeä sinun pitkästä sanatulvastasi, mutta se ei ole sinulle viaksi luettava, päinvastoin se todistaa vain, että sinä olet nainen ja…
— Se todistaa vain, että sinä olet tyhmä.
— No niin, ei maksa sinun kanssasi ruveta kiistelemään pitemmältä. Mutta mitä sinun viimeiseen vertaukseesi tulee, tahtoisin siihen lisäksi sanoa vain yhden seikan, sen nimittäin, että ei ole elämän kudosta koskaan kirjavista, sieltä ja täältä haalituista katkelmista paikattava, yhdestä ainukaisesta jatkuvasta langasta on se kudottava, jotta sillä olisi jotakin arvoa. Mutta niinkuin jo sanoin, älkäämme Herran nimessä jatkako enää tällaista. Kaikki abstraktiset keskustelut naisten kanssa ovat kokonaan periaatteitani vastaan. Es geht nicht! Nainen ei nyt kerran ole luotu ajattelemaan, vaan tuntemaan. Ainoastaan tunteitten ja aistimusten maailmassa voivat mies ja nainen toisiinsa sulaa. Heitetään pois kaikki filosofeeraukset. Mitä se hyödyttää? Me olemme taas kuin ennen ja sinä olet taas sama kuin ennen; minun rakas villi viinipuuni, niinhän? Ja minä lupaan sinulle, armas, että koko elämäni tahdon sinun olentosi säikeistä kutoa, yksinomaan sinusta ja sinulle. Kaiken, kaiken saat, mutta kaiken tahdon minä myös omistaa, kuuletko, kaiken. Minun rakkauteni vaatii, että sinäkin elämäsi kankaan kudot minusta, aina ja ainoastaan minusta… Tunnetko sinä rakkautta: kaikki tai ei mitään!
— Kaiken saan, sanot… mutta onko sinulla sitten minulle muuta annettavaa kuin vanhat suutelot ja vanhat fraasit? Mirdja kolkolla ivalla puhui. — Mutta sinä luulet, että niin sanotulle "naiselle" voi heittää mitä romua tahansa ja kaikki käy jumalallisista lahjoista, kunhan ne vain mieheltä ovat. Niin olet sinä minutkin käsittänyt. "Naista" minussa olet sinä syöttänyt, "naista" minussa rakastanut. Ah, miten ihmeellisiä olette te miehet, jotka lupaatte kutoa koko elämänne yhden ainoan naisen epätäydellisestä olennosta, joka kumminkin aina on kohdattava järjen ja ajatuksen ulkopuolella! Miten ihmeellisiä olette te miehet, jotka olette kokonaan unohtaneet pois hänestä ihmisen! Se on mukavinta, niin, tietysti. Teidän rakkautenne saa määrätä ja vaatia, ja nainen saa sen arvaamattoman onnen totella teitä. Ja niin murhaatte te hänessä vähitellen ihmisen. Mutta minun ihmiseni tahtoo elää ja tiedätkö, mitä se sinulta vaatii voidakseen yksinomaan sinun kauttasi elää: sinun pitää unohtaa, että olet uros ja olla ensi sijassa ihminen ja sellainen ihminen, joka samalla on nero ja yhdistää itseensä maailman kaiken henkevyyden, viisauden, rikkauden ja voiman, sanalla sanoen koko elämän, sillä ainoastaan avaran maailman ja kuohuvan elämän ytimistä voi minun ihmiseni elää… mutta sinä olet raaka ja typerä…
— Backfish-unelmia miehestä! Muutamat naiset pysyvät lapsina koko elämänsä ijän. Tämän kaiken voi ymmärtää ja antaa anteeksi juuri siksi, että olet "nainen", vaikka sinä sitä sanaa niin aiheettomasti vainoat.
— Sinulla ei ole minulle mitään anteeksi-annettavaa etkä sinä voi minua koskaan ymmärtää. Mene niiden luo, joita sinä voit sekä ymmärtää että anteeksi-annolla armoittaa… maailma on täynnä naaraita!