— Mirdja!
— Tuletko luokseni? puhui näky.
— Minä tulen.
Rolf unohti muun.
He ajoivat pois.
Hämmästyneinä jäivät jälellä olevat toisiinsa tuijottamaan.
* * * * *
Rolf ja Mirdja ajavat Mirdjan asuntoa kohti. Kumpikaan ei puhu sanaakaan.
Rolf tuntee, että tämä ei ole paikka puhua, ei vielä… Tämä ei ole hyvänpäivän-tutun tapaamista… Jotakin merkillistä, kuin henkiseikkailua, kuin näkyä tämä on.
Molemmat istuvat syvissä ajatuksissa.