— Myönnät nyt, että olen raakkitavaraa…
— En, sillä sinä olet harmaan jokapäiväisyytesi harmaa vihollinen.
— Itseni vihollinen…
— Niinkuin minä…
— Uneksija sittenkin…
— Niinkuin minä…
— Ystäväni!
— Ainoa ystäväni!
He tarttuivat toistensa käteen ja niin he istuivat ääneti kauan, kauan.
Ensimäinen harmahtava kajastus ennusti aamua.