— Mutta minulla on oikeus tuntea heidät. Minä tahdon tietää, kenen kanssa minun poikani seurustelee, ketkä ne ovat, jotka riistävät hänet pois minulta.
Eino koputteli kiusaantuneesti ja kärsimättömästi kepillään lattiaan ikäänkuin kysyäkseen: vieläkö lisää tuota jankutusta?
Mutta äiti veti samassa pojan mukanaan sivuhuoneeseen ja huudahti hänelle äkkiarvaamatta:
— Kuule Eino, sinä et saa seurustella niin paljon neiti Astin kanssa. Se on kerrassaan sopimatonta. Tuollaiset katututtavuudet!
Eino seisoi silmänräpäyksen ajan kuin lyötynä. Sitten kuohahti hänessä hillitön viha äitiä kohtaan.
— Neiti Ast on minun toverini, jota minä en salli…
— Pitää tehdä ero hyvien ja huonojen toverien välillä.
— Te vanhan ajan ihmiset, ette te ymmärrä meitä nykyajan ihmisiä.
Meillä on eri käsitykset sopivaisuudesta…
— Mutta neiti Astista olen minä kuullut niin paljon pahaa.
— Neiti Ast on toveri, josta mies voi ylpeillä.