Manja alkoi tyynesti muuttaa. Dimitri tuijotti häneen silmät kekäleinä.
— Että he saisivat sinut noin, noin… mutisi hän.
— He eivät saa mitään. Minä ainoastaan tulen saamaan…
— Ja mitä sinä tulet saamaan?
— Ylpeyteni takaisin.
— Etkö voi olla ylpeä täällä?
— Minulla oli täällä vain yksi ylpeys: minun rakkauteni. Ja sinä teit sen häpeälliseksi.
— Rikolliseksi, synnilliseksi, suloiseksi! Sinähän itse tahdot syntiä, Manja… Jää ruhtinatar! Minä teen kaikki sinun tähtesi. Pyydä, mitä tahansa!
Ja Dimitri syöksyi Manjan jalkoihin. Hän suuteli häntä hurjasti, hänen käsiään, polviaan, vaatteittensa poimuja.
Manja hymyili: