— Mitä rikoksia osaat sinä tehdä?
— Kun sinä olet kysymyksessä: kaikkia!
— Mikä minä olen sinulle, jota kärsivä isänmaasi ja kansasi kutsuu?
— Sinä olet minulle kaikki, ainoa. Minä vihaan kärsivää isänmaata ja sen kurjaa kansaa, jos se vie minulta sinut, jos se on tiellä minun rakkauteni! Kaikki minä voin kadottaa, paitsi en sinua!
— Suuret unelmasi, omantunnon-rauhasi, itsekunnioituksesi, paremman itsesi?
— Kaikki, kaikki, sinun tähtesi, ruhtinatar!
— Niin, sanoi Manja ojentuen suoraksi, noin pitää ruhtinatarta rakastaa, nyt vasta sen osaat…
Dimitri riemastui.
— Sinä jäät siis, Manja, et lähde koskaan luotani. Me menemme jonnekin kahden, jätämme kaikki, nyt juuri…!
— Nyt juuri, naurahti Manja kylmästi, on kokous, jonka itse olet kutsunut kokoon ja josta riippuu tuhansien kohtalo, tärkein koko vuonna.