— Sinä olet tärkein. Nielköön taivaan tuli sitten heidät ja meidät.
— Olet vannonut, ettet petä kansan asiaa, olet vannonut palvelevasi vallankumouksellisia.
— Minä palvelen ruhtinatarta! Ja sinä jäät minun valtiattarekseni.
— Huomenna minä matkustan.
— Huomiseen on vielä yksi yö, kaikki voi muuttua. Jos olemme erehtyneet molemmat, korjaamme sen nyt. Tahdon tehdä sinut onnelliseksi.
Manja säteili sisällisestä kirkastuksesta.
— Olen nähnyt rakkautesi, Dimitri, vihdoinkin, se riittää. Ja minä tahdon muistaa aina, että kerran olisit ollut valmis minun tähteni antamaan tämän pienen ihmiskunnan. Tahdon muistaa aina tämän lyhkäisen tulihämärän yön kynnyksellä…
Ja Manja kietoi käsivartensa Dimitrin kaulaan ja tämä sulki hänet tukahduttavaan suudelmaan.
— Miten sinä olet kaunis, Manja, ihasteli Dimitri, et ikänäsi vielä ole ollut noin kaunis… Tämä yö ainakin on meidän. Ja me lähdemme nyt jonnekin, sinne, minne ruhtinatar käskee. Après nous le déluge!
— Ah, nyt ymmärrät senkin, huudahti Manja.