Dimitri auttoi Manjan päälle kävelyvaipan.
— Miten sinä olet kaunis, miten sinä olet kaunis, kuiskutti hän koko ajan kuin kuumeessa.
Ja melkein kantaen talutti hän Manjan alas portaita.
— Sinä et lähde koskaan minun luotani, Manja.
— Minun täytyy.
Dimitri viittasi suljetun vaunun.
— Sitä päivää ei tule.
— Huomenna.
— He eivät saa sinua, huohotti Dimitri Manjan korvaan nostaessaan hänet vaunuihin. He eivät saa sinua, ennemmin minä tapan sinut…
Ja vaunu hävisi suuren, valaistun boulevardin vilinään.