— Luonnollisia. Kun kerran sanoo toiselle: minä rakastan sinua, merkitsee se: minä olen sinun omasi. Kati, oletko sinä minun? Tai — pitääkö minun lähteä?
— Lähdet kuitenkin… Ja jätät…
— Yhdessä tapauksessa ainoastaan. Jumal'avita! minä en osaa olla kuten nämä talonpojat, jotka voivat ottaa kaikkensa vastaan herroilta.
— Sinä epäilet minua taas. Ja häväiset!
— Niinkuin et itse epäilisi. Riiput kiinni häistä kuin mistäkin autuuden sarvesta. Mutta siinä on alla jotakin, Kati, minä olen nähnyt sen… Sinä et uskalla!
— Minä vihaan sinua, mene, mene, mene!
— Raukka, raukka.
— Mene, mene, mene!
Ja hullu naurahdus kiirielee tyhjässä — — —
* * * * *