Kauhistuneina tuijottivat narri ja Bertrand aaltoihin, jotka silmänräpäyksessä olivat nielleet uhrinsa. Sitten epätoivoisen tuskan ja kostonhimon soentamana syöksi Bertrand käsiksi narriin heittääkseen hänet, tuon onnettomuuden aiheuttajan, samaa tietä.
Mutta samassa lankesi hän kuin salaman satuttamana polvilleen purren pohjalle.
Hänen edessään juuri samalla paikalla, missä Félicien vielä äsken oli seisonut, seisoi itse Pyhä Neitsyt valkeissa vaatteissa, kultainen säteikkö pään ympärillä. Ja Bertrand kuuli kuin soiton hyminän hänen lempeänsuloisilta huuliltaan: "Tämä oli minun rakas poikani, johonka minä mielistyin."
Samassa tyyntyi myrsky.
"Minä olen nähnyt Jumalan Äidin!" olivat ainoat sanat, mitkä pääsivät
Bertrandin huulilta.
"Totisesti olen minä nähnyt Jumalan Pojan. Hän kuoli minun kurjan puolesta", nyyhkytti narri.
Ja ritari ja vesipäinen henkipatto itkivät toistensa sylissä.
* * * * *
"Pyhä Neitsyt itse on ottanut poikasi, ritari Bertrandin leski!" saapuivat viestit linnanrouvan korviin.
"Neitsyt Maaria on ilmestynyt! Ihme on tapahtunut!"