— Kuningas Jama, jokainen hyvä aivoitus ja hyvä teko on Jumalasta lähtöisin, sillä meidän omatuntomme kuuntelee silloin Hänen ääntään, ja sinä kannat siitä kiitoksen yksin itsellesi. Kuinka en siis kutsuisi sinua kiittämättömäksi Korkeinta kohtaan!
— Ihmeelliset ovat puheesi, Ristin mies. Missä on sitten tuo Korkein, josta puhut?
— Tahdotko, että osoitan sinulle tien Hänen luokseen?
— Millainen on se tie?
— Se tie on ristin tie tai toisin sanoen, kärsimyksen tie.
Kuningas pudisti päätään.
— Sinä puhut mielettömiä. Juuri sentähden, että jumalat antavat ihmisille turhia, ansaitsemattomia kärsimyksiä, olen jumalista luopunut, ja nytkö pitäisi minun varta vasten etsiä kärsimystä löytääkseni sinun jumalasi. Hornaan ristin tiesi, se ei sovi minulle! Minun käsitykseni on se, että ihmisen tulee parhaansa mukaan karttaa kärsimystä ja kurjuutta. Kaikki paha maailmassa johtuu siitä. Onnettomuus tekee ihmiset pahoiksi ja rikollisiksi.
— Heikot se pahentaa, voimakkaat se parantaa, vastasi Jumalan lähettiläs. Se on koettelemus, jolla Jumala erottaa hyvän ja huonon aineksen, ja se koettelemus tulee vielä kerran sinullekin, kuningas, sinun perhekunnallesi ja huoneellesi.
— Mene pois, pahan ilman ennustaja, sanoi kuningas nyrpeästi, ja vie mennessäsi paha jumalasi, joka uhkaa vainota viattomia. Minun käteni ei ole koskaan levännyt raskaana alamaisteni yli.
— Ei koskaan käyttänyt ruoskaa?